markku.heikkila@kaleva.fi
Liikemies Toivo Sukari kertoo Kiimingin Ideaparkin viivästyvän, koska rakentamiseen ei nyt saa rahaa. Polvijärvellä australialainen kaivosyhtiö on keskeyttänyt pitkälle valmistellun, 200 ihmistä työllistävän Kylylahden kaivoshankkeen, koska investointien lainaehdot ovat muuttuneet liian tiukoiksi.
Näin siis finanssikriisi tuntuu Suomessa, jossa kaiken piti olla hyvin. Täysin kannattavaksikaan laskettuja investointeja kuten Kylylahtea ei saada liikkeelle, koska raha ei enää liiku. Näitä uutisia voi odottaa lisää.
Tämä ilmiö nimittäin kertautuu kaikkialla, ja paljon suuremmassa mitassa kuin Suomessa. Jos pääoma ei liiku eikä lainoja uskalleta antaa, silloin investointeja ei tehdä. Se tarkoittaa talouden pysähtymistä, ja se taas tarkoittaa katoavia työpaikkoja.
Kaiken tämän keskellä on Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, joka on jo mennyttä sellaisena kuin sen ennen tunsimme. Nyt se on maa vailla tulevaisuudenuskoa, maa vailla uusien omakotitalojen rakennustyömaita. Tämä markkinakapitalismin haaksirikko on vaikutuksiltaan samaa suuruusluokkaa kuin oli sosialistimaiden romahdus.
Uudistettu versio roskapankkilaista joko menee senaatissa ja edustajainhuoneessa läpi, tai sitten ei mene. Jos se hyväksytään, romahdusta voi hidastaa. Ellei, silloin voi tapahtua herra ties mitä jo nopeasti.
Asuntojen hinnat ovat koko ajan laskussa. Roskapankki saattaa helpottaa pankkien tämän hetken ongelmia, mutta miljoonittain uusia ongelmaluottoja on laukeamassa päälle ja miljoonittain kotitalouksia on päätymässä maksuvaikeuksiin. Loput eivät uskalla ottaa lainaa, vaikka joku sitä vielä saisikin.
Presidentti George W. Bushin tiistainen vetoomus televisiossa oli lyhyt ja ontto. Siinä esiintyi maailman voimakkaimman valtion johtaja, jonka olemus kieli silkasta voimattomuudesta. Ennen finanssikriisin puhkeamista hän jo oli jäämässä historiaan Yhdysvaltain ehkä kehnoimpana presidenttinä koskaan. Kuinka hänet määritellään nyt, kun hallintokausi uhkaa päättyä syvimpään talouskuoppaan sitten 1930-luvun?
Bushia voidaan syyttää järjettömästä Irakin sodasta ja monesta muusta asiasta, mutta nyt romahtavaa lainasysteemiä hän ei ollut ideoimassa. Eikä hän ole vastuussa siitä, mitä edustajainhuoneen jäsenet oikein ajattelevat ja tekevät roskapankkia vastustaessaan. On pikemminkin niin, että Bush itse on päättymässä olevan aikakauden ilmentymä, ei sen aikaansaaja.
Oikeistolaisen "puhdasoppisen" markkinaideologian jäljiltä Yhdysvallat on sisäisesti jakautunut ja hirvittävästi velkaantunut, johtajuus on kateissa ja demokratia kriisissä. Eikä ulospääsyä ole näkyvillä, sillä talouden sisuksiin pesiytynyttä tautia ei voi pyyhkäistä noin vain pois.
Ei pidä unohtaa, että meneillään on pari sotaa ja että syvässä talouskriisissä oleva valtio syytää armeijaansa suunnilleen yhtä paljon rahoja kuin koko muu maailma yhteensä. Ei sellaiseen silläkään oikeasti ole varaa.
Johtajuuden palautumisesta Yhdysvaltain sisälle ei ole mitään toivoa ennen kuin seuraava presidentti on virassaan, ja kaikki uusi vaatii aikaa. Parhaassakin tapauksessa puhutaan kuukausista ennen kuin maassa on mitään selkeää poliittista tahtoa, ja mitä ehtii tapahtua sinä aikana?
Ikävä kyllä näemme sen vielä. Ja myös koemme, sillä ei näiltä seurauksilta voi karata pois. Kun imperiumi romahtaa, laineet lyövät kauas.