Mitä meillä oli jokapäiväisenä leipänämme ennen Rosa Meriläistä? Tyhjänpäiväistä konsensuspettua, eikö vain.
Eduskunta oli puuduttavien sopupelien areena, jossa vauhdikkain puhe tuntui kalkkitabletin nieleksimiseltä ilman vettä.
Tuolta ajalta nousee esille vain kaksi rintamerkin arvoista tapahtumaa.
Estyneisyyden ajan mielenkiintoisin merkki oli "Vennamo haisee tuolilta". Puheripulin saanut Veikko Vennamo vietiin 1970-luvulla tuolia pyllyn alla kantovälineenä käyttäen salista ulos. Valtakunta kohisi.
1980-luvun lopulla merkkiin lyötiin juhlalliset sanat "Ahde haisee tissiltä". Italialainen Cicciolina tempaisi lehtereillä rintansa esille ja puhemies Ahde alkoi änkyttää.
Jakkupukunaiset käyttelivät ylintä muotivaltikkaa Arkadianmäellä ekR (eduskunta ennen Rosaa).
Näistä koirankakkavaliokunnan rouvista Rosa kirjoitti silminnäkijähavaintoja saunasta.
Pyylevähköiksi mainittujen naisten aika oli lopullisesti ohi, kun Rosa asteli saliin kuuluisassa roiskeläpässään. Läpän helmat olivat niin ylhäällä, että ne haisivat hyvältä. Miehiä oikein pyörtyili.
Valitettavasti tuttu haju meni Rosalla itselläänkin päähän. Toissailtana hän menetti tajuntansa tv-uutisissa. Sellainen syö kansanedustajan uskottavuutta, että hän ottaa lukua lattialla nahkahamosessa.
Rosa tietää, että kunnon kansanedustaja on ulospäin suuntautunut, puhelias, aktiivinen ja täynnä hyvää tuulta, tulevaisuuden puhkua.
Kunnon kansanedustaja yhdistelee asioita luovasti. Puheen virta ei katkea, vaikka ajatus lentää jo uusissa aloitteissa.
Kuka tietää mistä johtuu, että kansaa edustavan käytös muistuttaa parhaimmillaan kannabista käyttäneen mielentilaa?
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi