Armeijan väki näyttää osaavan meklarikulttuurin. Tervolan varikolla keskiviikkona pidetyssä huutokaupassa tehtiin kauppaa kuin siimaa, vaikka myytävänä oli pari sataa kulkupeliä; kymmenittäin isoja maastokuorma-autoja, traktoreita ja pienempiä kumipyöräisiä ajoneuvoja.
Kun puolustusvoimien kamppeista on kyse, ostajakunta koostuu lähinnä yhden sortin sukukunnasta. Niin oli nytkin, paikalle oli kokoontunut nelinumeroinen määrä miehiä, tosin joukossa oli mausteeksi jokunen nainenkin.
"Vain lelujen hinnat ja koko erottaa miehet ja lapset. Näitä ei lidleistä saa", kota-lappalainen Rovaniemen seutuvilta huikkaa. Kota-lappalainen oli tullut katsastamaan ronttosia eli maastokuorma-autoja sekä Uaz-pakettiautoja. Kaikki poikaporukalle metsässä möyrimiseen ja silkkaan hulluuteen.
"En viitsinyt jäädä tupakoimaan, vaan huusin tämän", Erno Hepoaho Vihannista lausuu omistajan ylpeydellä uuden leikkipelinsä vieressä. Maastokuorma-auto Sisu KB-45 4x4 on yksi halutuimpia ostoskohteita ja niistä pääsivätkin monet osallisiksi, sillä kaupan oli vajaat 80 ronttosta.
Matkakassa riitti ja vähän jäi vielä yli
Erno Hepoaho lähti reissuun parin tonnin matkakassalla, mutta satoja euroja jäi ostoksen jälkeen vielä lompakkoonkin. Sisujen hinnat vaihtelivat kunnon ja ostajien valveutuneisuuden mukaan vajaasta kahdesta tonnista tonniin.
Hepoahon Sisun tassut ovat kuluneet, mutta muuten tekniikka on kopillaan ja autokin karjaisi itsensä käyntiin. Siirtokilville ja kotiin.
"Harrastukseksi tai mukavaksi matka-autoksi. Katu-uskottavuutta löytyy ja statusarvoa", myhäilee mies, joka suoritti varusmiespalvelunsa autohommissa. "Ties vaikka olen ajanut tätäkin vehjettä", hän tuumaa huoltokirjaa plaratessaan.
Entisiä automiehiä on myös Lasse Hintsala Kempeleestä, joka lunasti vajaalla neljällä sadalla eurolla itselleen Uaz-pakettiauton. Pikasilmäyksen perusteella tavara on hintansa väärtti. Ainakin aluksi kärry menee pihakoristeeksi, ja myöhemmin ehkä soramonttujen ja hiekkateiden testaukseen.
Polkupyöräkin oli tarkoitus hankkia, mutta ne myytiin alta kahden tunnin jo edellisenä päivänä.
Ammattihuutaja
ei hätäile
Varikolla ei kiertele vain harrastajia, maallikoita ja venäläisiä ummikoita, vaan ison väen seassa liikkuu myös ammattilaisia, romukauppiaita ja muita bisnesmiehiä. Tyynen rauhallisesti tungoksessa uiva juukalainen Hannu Lehikoinen perkaa puolustusvoimien huutokaupat Ruotsia myöten.
"Käyn 30-40 huutokaupassa vuosittain ja tuon paljon armeijan tavaraa Ruotsista", Lehikoinen kertoo.
Huutokaupan järjestäjä on puolustusvoimien kuljetusvarikko, joka pitää hylättävän materiaalin huutajaiset kolmesti vuodessa. Myytävänä on Tervolan tapaan kerrallaan pari sataa ajoneuvoa ja muuta kalustoa moottoripyöristä, perävaunuista ja aggregaateista lähtien. Tavaran kunto on mitä on, osa suoraan teräksen raaka-aineeksi kelpaavaa. Ikähaitari alkaa muutamasta kymmenestä vuodesta nuorempaan.
"Maakunnasta on paljon tuttuja ostajia liikkeellä", myhäilee kuljetusvarikon päällikkö, everstiluutnantti Raimo Raivio.
Huutokaupoille ei ole pantu mitään tulostavoitetta, sillä päämääränä on päästä tavarasta eroon. Viime vuonna kolme huutokauppaa tuottivat yhteensä miljoona euroa, joten aivan napeilla ei pelata, vaikka lähtöhintoja ei olekaan. Tulot menevät puolustusvoimien huutokauppatilille. Tervolasta tilille lähti noin 300 000 euroa.
Puolustusvoimien rahapula merkitsee sitä, että hylättyä kalustoa ei korvata kokonaan