Hyvä näyttelijä on semmoinen, joka osaa tehdä asiat niin kuin ne pitää", Ronja Keränen, 6, määrittelee.Ronja on saapunut Kellon Kiviniemestä Helsinkiin Myrsky-elokuvan koekuvausta varten.
"Mukavinta tässä on se, että pääsi tänne", Ronja pohtii. Äiti Anu Keränen täydentää, että "tänne pääsy" sisältää koko jännittävän Helsingin matkan. Plussaa jutussa ovat koekuvauspaikan ilmainen mehu ja keksit. Keksejä on tarjolla jättikokoinen läpinäkyvä kulhollinen ja santsata saa niin monta kertaa kuin muun toiminnan ohessa ehtii.
Ronja nojailee ennen filmitähtitestin alkua muina miehinä biljardipöytään, syö keksejä ja kertoo käyneensä edellisenä päivänä Linnanmäellä. Takin hihan alta löytyy ikimuistoinen ranneke.
"Tämä kestää suihkussa käynninkin", Ronja kehuu ja paljastaa vielä syöneensä Linnanmäellä karkkiakin. Eikä edes ollut karkkipäivä!
Ronja on 520 pikkutytön joukossa hakemassa Myrsky-elokuvan Muru-tytön rooliin. Elokuvan ohjaaja Kaisa Rastimo (Heinähattu ja Vilttitossu) on itsekin paikalla valitsemassa satojen hakijoiden joukosta juuri sellaista tyttöä, jollaiseksi hän on Murun hahmottanut.
Ronja on oivaltanut hakijajoukon olevan niin suuri, että roolin saaminen on sattumankauppaa.
"Roolin saaja arvotaan", hän selittää. Äiti korjaa, että Muru valitaan sen perusteella, kuinka he koekuvauspaikalla tekevät asiat.
Mikäli tytär saisi roolin, toisi se melkoisia muutoksia Kerästen perhe-elämään.
"Jännittäisi miten kuvaukset järjestyisivät. Suurin osa kuvauksista järjestetään Helsingissä ja Hämeenlinnassa, joten aika paljon pitäisi tehdä järjestelyjä."
Pääroolin sijasta äiti tyytyisikin mieluummin ehkä sivurooliin.
Ronjalle tärkeintä elämässä ei ole julkisuus, vaan parempiakin vaihtoehtoja on. Ronjan unelma-ammatti olisi jumppaopettaja.
"Mutta sitten varmaan näyttelijän ammatti, jos pääsen tähän rooliin", Ronja toteaa lakonisesti ennen kuin suuntaa takaisin keksikulholle.
Kesäkuun alussa pidetty koekuvaus on ensimmäisen vaihe matkalla tähteyteen. Hakijoista otetaan valokuva, he osallistuvat liikunta- ja tanssitestiin, sekä haastatteluun.
"Ei mua jännitä", Ronja hymyilee ja muistuttaa, että Linnanmäen lisäksi viikonloppu on sisältänyt hänen elämänsä ensimmäisen junamatkan.
Oulu-Helsinki-väli kului päiväseltään lastenvaunussa. Ronjan mielestä matka oli aika pitkä.
"Kysyin koko ajan, milloin ollaan perillä", hän kikattaa. Paluumatkalla Ronja pääsee testaamaan yöjunaa. Uutuudenviehätys on kuitenkin jo päässyt jonkin verran haalistumaan. "Se on varmaan aika samanlainen matka, mutta siellä on kerrossängyt."
Vanhemmat taluttavat Lauttasaaren nuorisotalon ovesta ulos järkyttyneitä pikkutyttöjä, joiden kantti on pettänyt h-hetkellä. Edes ulkona olevat elokuvan päätähden Myrskyn lajitoverit, nallekarhumaiset kaukaasianpaimenkoirat, eivät tuo helpotusta.
Ronja sen sijaan tietää miten painetta siedetään ja kuinka koirien kanssa toimitaan. Hän tarttuu itseään viisi kertaa suurempaa Valto-koiraa korvasta ja ravistelee hellästi. Valto on koirapääosanesittäjän varamies.
"Rakastan koiria", Ronja huokaa. "Meilläkin on koira, Tellu."
Ellu on beagle, tällä hetkellä hoidossa mummolassa ja Tellu osaa nostaa tassua käskystä.
"Jos sanoo paikka, se pysyy paikallaan. Minä olen sen kouluttanut", Ronja toteaa topakasti.
Äiti huomauttaa että olisi aika mennä valokuvaukseen. Avustajan roolissa on mukana Ronjan täti, Katja Levä. Hän kaivaa laukusta hiusharjan ja sukii nopeasti Ronjan hiukset.
Ronja kuitenkin suuntaa vielä keksikulholle ja pyyhkii muruja suupielistään asettuessaan kameran eteen valokuvattavaksi.
Parikymmentä Muru-kandidaattia ja muutama vanhemman tytön Mintun rooliin haluava tyttö asetetaan pituusjärjestyksessä kahteen riviin juhlasaliin. Murun ja Mintun lisäksi Rastimo etsii Romppu-pojan roolihahmoa.
Vuorossa on ryhmissä suoritettava liikunta- ja tanssikoe.
"Saatte tanssia koiratanssia", Rastimo kertoo porukalle. Lasten käsketään kuvittelemaan vierelleen koiranpentu. "Koiranpennun isä ja äiti ovat kuolleet ja ne ovat koiratähtinä taivaalla. Koiranpentu on nyt orpo ja sinä olet ainoa, joka siitä huolehtii."
Tanssinopettaja Katjaa Ahtola alkaa vetää ryhmää.
"Kuvitelkaa koira siihen vierelle, silittäkää välillä."
Vaaleat, pitkähiuksiset tytöt paijailevat mielikuvituskoiriaan, heittäytyvät välillä maihin halailemaan orporukkaa tai huiskuttamaan kohti tähtiä, jossa pennun vanhemmat ovat. Samaa toistetaan monta kertaa, aluksi ilman musiikkia ja sitten PMMP:n Pikkuveli-biisin soidessa.
Ryhmä vaikuttaa niin homogeeniseltä, että ohjaajaa alkaa käydä sääliksi. Miten noista osaa ketään valita? Tilannetta videoiva mies tarkentaa linssinsä Rastimon antamien merkkien mukaan erikoisesti muutamaan hakijaan. Ronja on yksi heistä.
Kahdeksan minuutin kuluttua ohjaaja on tyytyväinen ja ryhmä lähtee pois seuraavan tieltä. Yksi purskahtaa itkuun.
Ronjan mielestä liikuntajuttu ei ollut yhtään liikuttava, vaan tosi kiva. "Kuvittelin pennun olevan vaalea, jolla on pehmeät korvat."
Ulkopuolella odottanut äiti saa kuulla, että salissa oli oikeasti joku semmoinen diskojuttu.
"Kuka mua haastattelee?", Ronja utelee. Haastattelusta tulevat toteavat pettyneesti, ettei Myrsky-koira ollutkaan huoneessa.
"Me nähtiin eilen poliiseja", Ronja höpöttää tappaakseen aikaa haastattelujonossa. Keksikulho on kauempana, eikä sinne malta nyt lähteä. Helsingin poliisit olivat kuulemma aivan samanlaisia kuin Oulussakin.
"Nyt alkoi jännittää", Ronja toteaa yhtäkkiä.
Tunne on outo, sillä Ronja kertoo olleensa haastateltavana ainakin sata kertaa. Anu suomentaa jonkun opiskelijan tehneen opinnäytetyötään haastattelemalla päiväkodin lapsia.
Vihdoin tulee Ronjan vuoro.
Haastatteluhuoneessa on elokuvan tuottaja, Antti-Veikko Salo ja tilanteen tallentaa videolle Jenni Suitiala. Ronja käsketään seisomaan lattiaan teipatun rastin päälle.
"Käy!", Suitiala määrää.
Ronjalta kysytään nimi ja ikä, näiden lisäksi hän kertoo lähteneensä koekuvauksiin Kellon Kiviniemestä. Harrastuskysymykseen tulee vastaukseksi jumppa. Välillä pitää kääntyä ja videolle tallentuu sivuprofiili.
Salo esittää tiukan kysymyksen, miksi Ronja tuli koekuvaukseen. Ronja miettii hetken.
"Tykkään esittää", Ronja arvaa ja lisää: "Ja äiti sanoi, että olisin hyvä tähän rooliin."
Kahden minuutin haastattelu loppuu ja Ronja lähtee hakemaan mehua ja keksejä.
Kerästen innostus koekuvaukseen syntyi, kun isä Keränen näki ilmoituksen netissä Maikkarin sivuilla.
"Sanoin ensin vähän vitsinä, että Ronjahan sopisi siihen. Ilmoitettiin tyttö sitten saman tien häneltä edes kysymättä. Ajateltiin että voihan sen sitten perua", Anu muistelee. Ronja oli kuitenkin heti innostunut projektissa, ja tässä sitä nyt ollaan keksillä ja mehulla.
Tunnin mittaisen kuvaussession jälkeen Ronja pääsee vielä ulos Valton kanssa kuvattavaksi. 70-kiloinen paimenkoira meinaa könytä makuulle tytön päälle.
"Valto alkaa olla jo saanut tarpeekseen. Ainakin sata pikkutyttöä on sitä tänään silitellyt", koiran omistaja Rauno Tatti kuvailee 15 kuukauden ikäisen Valto-uroksen päivää.
Ronjan mielestä koekuvauspäivä oli tosi kiva. Ei kuitenkaan kivointa mitä matkalla oli. Linnanmäki oli kaikkein mukavin.
Lähtisikö Ronja toisenkin kerran koekuvaukseen?
"Totta kai", tulee kuin pyssyn suusta.
Ja Ronjan neuvona kaikille pikkutytöille, joilla koekuvauskokemus on vielä edessä, kuuluu seuraavasti: "Pittää olla oma ittensä. Eikä saa hassutella ja juosta pitkin ja poikin. Pittää tehä niin kuin siellä käsketään."
Se, pääseekö Ronja seuraavalle karsintakierrokselle, selviää heinäkuun alussa. Niin pitkälle hän ei kuitenkaan vielä ajattele, mielessä on tärkeämpääkin.
"Mulla on älytön nälkä. Nyt käydään ainakin hakemassa pizzaa."