Älä osta mitään -päivä 28.11.
Kokeellisen elektroniikan seura:
www.koelse.org
"Haloo?"
Korvassa ujeltaa ja vinkuu kuin tinnituspotilaan painajaisessa. Onneksi se kuuluu asiaan: linjan toisessa päässä on Kokeellisen elektroniikan seuran taiteellinen johtaja Antti Ahonen, ja taustalla kaikuva meteli kantautuu työpajasta, jota ryhmä on vetämässä Vejlessä Tanskassa.
"Paikalliset järjestivät meille elektroniikkaromua. Ollaan rakenneltu siitä ääntä tuottavia koneita viikon ajan. Nyt ruvetaan kasaamaan niistä näyttelyä galleriaan", Ahonen selittää.
Vuodesta 2002 toiminut Kokeellisen elektroniikan seura on Vejlessä omimmalla alueellaan. "Kaikkia sähkövirtaa tuottavia tai muuntavia laitteita voidaan käyttää elektronisina instrumentteina", julistaa seura englanninkielisillä kotisivuillaan ja jatkaa: "Otamme minkä tahansa laitteen, avaamme sen, testaamme sitä, muokkaamme sitä ja teemme kokeiluja kunnes saamme sen toimimaan meitä kiinnostavalla tavalla."
Tämä perusoivallus on vienyt seitsemän miehen helsinkiläisryhmän paitsi jätelavojen äärelle, myös festivaaleille ja taidekeskuksiin ulkomaita myöten. Mistään itseensä käpertyneestä näpertelystä ei ole kyse. Vejlessäkin seitsikko opetti aiheesta kiinnostuneille paikallisille, millä keinoin vanhoista sähkölaitteista on muuhunkin kuin ongelmajätteeksi. Taustalla vaikuttaa yhteiskuntakriittinen ajattelu.
"Lyhenevän syklin kulutusmeininki tuntuu pahalta varsinkin viihde-elektroniikassa", Ahonen sanoo. "Koko ajan menee hirveä määrä tavaraa roskiin, koska tekniikka muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Me pyrimme keksimään sille jotain käyttöä."
"Ajatusleikkinä ollaan pyöritelty, että me opetamme tulevaisuuden kansalaistaitoja. Loputon kiihtyvä kasvu ei ole mahdollista, ja jonain päivänä tulee stoppi. Silloin niillä onnekkailla, jotka ovat työpajoihimme ehtineet, on jotain ideoita."
Ideoiden testialustoja voi itse kukin etsiä komeroistaan. Ahonen antaa pari esimerkkiä.
"Otetaan vaikka vanha kasettisoitin, kytketään ulostulo takaisin sisääntuloon, otetaan headphonesista liittymä ulos ja painetaan reciä: siinä on ensimmäinen oskillaattori. Tai sitten lasten vanhoista ääntä tuottavista patterileluista patteriluukku vaan auki ja sormilla tökkimään kontakteja."
"Vanhoista asioista saa uusia, kun vähän jaksaa tutkia. Erityisesti kannattaa katsella roskalavoja. Siinä säästyy rahaa ja ympäristöä."
Taiteellisen johtajan äänessä kuuluu poikamainen ilo; onhan kyse myös huvista. Vanhalla sähköromulla on oma esteettinen viehätyksensä, ja ennen kaikkea se kuulostaa paremmalta kuin nykyinen digitekniikka. Vejlessä piuhasotkusta saatiin irti sellainen yhdistelmä vinkuvia ja pulputtavia ääniä, että Tanskan radion ääniteknikolla petti pokka.
Radion - niin, Kokeellisen elektroniikan seura on herättänyt valtamedian kiinnostuksen, eikä Ahonen edes muista, monenko maan televisiossa ryhmä on esiintynyt. Ja vaikka seuran alkutahdit lyötiinkin raakaa elektronista meluvallia tuottaneessa Morlokkiarmeija-bändissä, ei toiminta ole enää pelkkää undergroundia. Paikkoja on nähty vallatuista taloista korkean profiilin taidekeskuksiin, ja projektit ulottuvat ravejuhlista työpajoihin, näyttelyihin sekä yhteistyöhön teatterintekijöiden ja kuvataiteilijoiden kanssa.
Tähän asti painopiste on ollut äänen tuottamisessa, mutta videokuva - monimutkaisempi käsiteltävä - tekee jo tuloaan. Samalla vanha sähköromu saa rinnalleen uudempia laitehylkiöitä. Vejlessä ryhmälle tuotiin ihmeteltäväksi pino cd-soittimia: mitähän niistä keksisi?
"Me puuhailemme tämän roskan kanssa, koska se on meistä tosi hauskaa. Mutta se päivä tulee, jolloin tämä ei ole enää vaihtoehtoista, vaan välttämätöntä"; Ahonen tiivistää ja heittää haasteen kuluttajille:
"Sen sijaan, että ostaa tavaraa, voisi mennä ullakon puolelle ja katsella, mitä sieltä löytyy. Tämä on hirveän hauska leikkikenttä."