Se on hän, aivan kuin elävä.
Taiteilijapariskunta Sinikka Tuomisen ja Reijo Hukkasen luoma metallinen olento taivuttaa sädekehänsä nöyrästi kohti Pikisaaren työpajan ovesta astujaa.
Mieleen tulee Kuninkaiden kumarrus, Matteuksen evankeliumissa mainitut oppineet, jotka tulivat osoittamaan kunnioitusta vastasyntyneelle Jeesus-lapselle.
Eikö se olekin hän?
"Kyllähän tämä on tämmöinen inhimillinen olento", myöntää Reijo Hukkanen.
"Minusta sen liike on niin hurja, että se on melkein Hän. Se on lähdössä - tai taipumassa älyttömän ison sädekehän voimasta. Tai korjaamassa asentoa, vetämässä sädekehäänsä ylöspäin", Sinikka Tuominen pohtii.
Hän on vaikuttava ja hellyttävä yhtä aikaa. Hukkanen ja Tuominen tekivät Hänet metallista ja romusta. Tähti tai sädekehä hipoo kattoa kolmen metrin korkeudessa.
"Kuusessa on minusta tärkeää tähtiosa. Muut kuusenkoristeet ovat pitkälle eriytyneet siitä mikä niillä on ollut tehtävänä. Tähti merkitsee pyhyyttä, syntymisen ja johtamisen teemaa. Eikös taideteoksessa ole kysymys pyhän ja epäpyhän kudelmasta, samaten kuusessa", toteaa Hukkanen.
Herkät tähdet
Etukäteen oli jännittävää kuvitella, kuinka Hukkasen romut ja metallit sekä Tuomisen dna-rihmat ja solukot kohtaisivat kuusessa.
"Minä sen olen kyllä tehnyt, mutta Sinikka sen maalaili. Hän on määrännyt värit. Niin kuin melkein kaikkiin isoihin veistoksiini yleensäkin. Kun tulee suuria pintoja, niin se on helkkarin tarkkaa", kertoo Hukkanen.
"Minun töitäni lähinnä on tuo tähden pitsimäinen kuvio", Sinikka Tuominen sanoo.
Tähti on tosiasiassa pliseerattu hameosa Hukkasen vanhasta teoksesta Tanssiinkutsu.
Taiteilijoiden joulupuussa ei ole varsinaisesti koristeita. Oksia keventävät Sinikka Tuomisen niisistä ristikoimat tähdet ja metallikehikoiden väliin pujottamat lisäkkeet, joka ovat leikisti naavaa.
"Tähdet herkistävät työtä", Tuominen arvioi.
Sinäkin olet tullut romutaiteen puolelle?
"Koko ajan."
Kysy ja kestä
Taiteellinen yhteistyö sujui pariskunnalta luontevasti. Ideakin syntyi nopeasti, muutaman lauseen jälkeen.
"Iso, eikö niin?" kuului avausrepliikki.
"Teemme paljon yhteistyötä", Hukkanen paljastaa. "Se käy sillä lailla, että minä soitan Sinikan työhuoneeseen kolmanteen kerrokseen, että tule helvetti sanomaan, nyt on ongelmia. Tai käydään kahvilla. Sääntönä on, ettei toisen töistä puhuta ennen kuin toinen kysyy. Puheoikeus on silloin kun on kysynyt. Välillä tulee tosi rankkaa kritiikkiä. Mutta se on tärkeää, ja siitä oppii hurjasti. Me on totuttu sitä tekemään."
Sitä onni on
Tänään jouluaattona taiteilijoiden joulupuu kumartelee jo Hailuodossa mökin pihalla, saman korkuisen pihapihlajan kumppanina.
Miten se mielestänne liikkuu?
"Hyppimällä", huikkaa Reijo Hukkanen.
"Minun mielestä se liikkuu varpaillaan. Jalat ovat vähän kuin balettitanssijan tossut", väittää Sinikka Tuominen.
Pehmusteena on lunta, jos sitä saadaan.
Sinikka Tuominen on jouluihminen. Reijo Hukkaselle riittää, että saa Hailuodossa rauhassa olla mullistella.
"Pirtin ikkunasta näkyy matalaa, jonninjoutavaa merenlahtea. Se on semmoinen hieno, perustavallinen, tyhjänpäiväinen kaunis maisema. Näkymä on aika kauas."
Joulupuu kuuntelee vieressä aika arvaamattoman näköisenä.
"Ei käy kimppuun kuitenkaan", Hukkanen toteaa.
"Katsopa sitä. Nyt se näyttää jo ihan siltä, että kiemurtelisi onnesta, kun hänestä puhutaan."