Ei voi rehellisesti sanoa, että öljytankkerin tuhoutuminen Espanjan edustalla olisi ollut odottamaton tapahtuma. Jotain tällaista on ollut pelättävissä niin kauan, kun vaarallisia lasteja kuljetetaan kelvottomilla aluksilla. Sama voi toistua milloin tahansa missä tahansa, ellei sääntöjä ja valvontaa nopeasti kiristetä.
Myrskyssä tuhoutunut Prestige-tankkeri oli vanha, yksirunkoinen alus. Se on tyypillinen esimerkki maailman merillä vallitsevista viidakon laeista: epämääräisissä satamissa viihtyneen, pääosin filippiiniläisen miehistön kuljettaman laivan omistus, rekisteröinti ja hallinta on sotkuinen ketju, joka yltää ainakin Kreikkaan, Sveitsiin, Gibraltarille, Bahama-saarille ja Liberiaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että tapahtumaan vastuullisia tuskin hevin ilmoittautuu. Jäljelle jää vain yksi kaikkien aikojen suurimmista Euroopan meriä kohdanneista öljytuhoista. Laiva lähti liikkeelle Latviasta, ja aivan yhtä hyvin samanlainen onnettomuus olisi voinut tapahtua Itämerellä. Venäjä rakentaa parhaillaan Suomenlahden perukkaan uusia öljysatamia, mikä entisestään lisää vilkkaasti liikennöidyn Itämeren vaaroja.
Tapahtuma todistaa jälleen, että vasta vakava onnettomuus riittää havahduttamaan ihmisiä. Yhdysvalloissa Exxon Valdezin turma 1989 johti öljytankkereita koskevien säännösten selvään kiristämiseen. Euroopassa sen sijaan yksirunkoiset alukset ovat sallittuja vielä vuoteen 2015 asti. Tuo aika on aivan liian pitkä. Riskialuksia on tuhansia ja valvonta monissa satamissa lepsua. Kansainvälisillä markkinoilla riittää tilaajia lasteille, jotka kuljetetaan niin halvalla kuin mahdollista.
Ainoa onni Prestigen onnettomuudessa on se, että EU ei tämän jälkeen voi olla toimettomana. Öljykatastrofi tapahtui niin lähellä Espanjan, Portugalin, Ranskan ja Britannian vesiä, että se pakottaa ainakin noiden maiden päättäjiä kiristämään otetta. Nyt on tilaisuus tehdä päätöksiä, joiden aikaansaanti muuten olisi hidasta ja työlästä.
EU valmistautuu parhaillaan ennen joulukuun puoliväliä Kööpenhaminassa pidettävään huippukokoukseen. Se olisi sopiva hetki osoittaa poliittista johtajuutta ja päättää meriliikenteen valvonnan merkittävästä kiristämisestä. Mutta on huolehdittava myös siitä, että samoja standardeja sovelletaan Euroopassa muuallakin kuin EU-maiden satamissa. Ei voida hyväksyä, että huonokuntoiset tankkerit jatkaisivat puikkelehtimistaan pitkin Itämerta Venäjän uusiin öljysatamiin.