Kun kuvanveistäjä Eino Romppanen, 69, asettuu kempeleläisen Polar Electro Oy:n pihalla olevan veistoksensa Viimeinen metri viereen kuvattavaksi, eivät veistoksessa kuvatut juoksijat juuri häviä jäntevyydessä veistäjälleen.
Eino, kuten hän haluaa itseään tiiviisti kutsuttavan, on kadehdittavan energinen, vaikka päivät ovat täynnä taiteen tekemistä, tieteeseen perehtymistä tarkoin noudatetun ravinto- ja liikuntasuunnitelman lomassa, ja yöunta hän kerii vain muutaman tunnin.
Mies on maailmalla käsite. "Eino piste org. Ennen kuin Madonna oli Madonna, olin Eino."
Sukunimi ei häntä sinänsä haitannut. "Kiveen oli vain niin paljon helpompi kirjoittaa pelkkä Eino."
Suomessa Einolla on ollut vain yksi näyttely ja sekin 40-vuotistaiteilijajuhlana 2003.
Dokumentin väärti
Romppanen on jäänyt, mutta juuriaan Eino ei ole unohtanut, jos kohta täällä juurilla hänet tavataan unohtaa. "Mä olen ylpeä suomalaisuudestani, mulla on kaksoiskansalaisuus", parikymppisenä rapakon taakse lähtenyt mies sanoo. "Olen valtava pr Suomelle. Tuon joka kerta esille sen, että olen suomalainen."
Hän haluaisi tehdä tänne teoksen, joka kertoisi rakkaudesta kotimaahan. Se voisi olla suuri kivestä tehty kohtu, hän on jo ajatellut. "Ihmisen pitäisi mennä istumaan sen sisään ja sinne kuuluisi niitä ääniä, jotka kohdussa kuuluvat", Eino visioi. "Kaikkihan me on kohdusta tultu!"
Historiansa tähden hän on Suomessa nytkin. Einosta näet tehdään dokumenttielokuva, puolitoistatuntinen, joka nähdään Cannesin elokuvajuhlilla 2010. Kuvausten aikana on käyty paikoilla ja tavattu henkilöitä, joilla on merkitystä Einon tiellä taiteilijana ja yksityishenkilönä.
Dokumentin ohjaaja Rowdy Stovall vietiin muun muassa Mynämäelle, sen keskiaikaiseen kivikirkkoon, jossa evakkomatkalla syntynyt Eino kastettiin. "Sieltä alkoi mun tarina ja sieltä alkaa myös dokumentti."
Pohjoiseenkin Einolta löytyy linkki. "Olen äidin isän äidin puolelta oululaista sukua. Hän oli sellainen, miten se nyt sanotaan, tervakuningas."
Marmorimies
Einon töitä on esillä niin julkisissa tiloissa ja puistoissa kuin yksityiskodeissakin kuten monen Hollywood-tähden residensseissä, Martin Sheenen esimerkiksi. Viime vuosien aluevaltaus on huonekaludesign: Eino on yksi italialaisen Laboratorio Del Marmon suunnittelijoista.
Marmoria pääraaka-aineenaan muutoinkin käyttävän kuvanveistäjän design-ihanteet löytyvät 1950- ja 60-luvulta tanskalaisesta koulukunnasta.
Eino-design on viehättänyt eritoten arabiasiakkaita. Myös japanilaiset ovat löytäneet nämä työt. "He sanovat niiden vastaavan omaa runouttaan: se on puhdasta kaikesta turhasta."
Urheilijoiden näköisveistoksia Eino on tehnyt lukuisia Lentokentäntietä kulkevia ilahduttavan teoksen lisäksi. "Olen Tukholman stadionille veistäneistä taiteilijoista ainoa elossa oleva. Tätäkään ei täällä Suomessa taideta tietää", hän sanoo päätään kevyesti puistellen.
Lontoon 2012-kisoihin on valmistumassa patsas eräästä juoksuhistorian hienosta hetkestä: 6. toukokuuta 1954 kun Roger Bannister juoksi Oxfordissa haamumailin.
Muutakin teosluettelosta löytyy.
"Suurin kunnia tapahtuu ensi vuoden alussa, kun kuningatar Elisabet paljastaa Lontoossa veistokseni lordi John Russellista." Viktorian ajan pääministerin rintapystin tekijäksi Eino pyydettiin, koska hän on ikuistanut myös lordin pojanpojan, filosofi Bertrand Russellin vuonna 1963.
Viren ei kaadu!
Viimeinen metri -teos tuotiin Polar Electro Oy:n päärakennuksen eteen tasan kymmenen vuotta sitten. "Veistos kertoo tapahtuman. Siinä on energiaa ja toivottavasti myös inspiraatio."
Yleinen käsityksen mukaan tapahtuma on Münchenin olympialaisista, jossa Lasse Virén dramaattisesti kaatui, mutta kiisi kuitenkin voittoon. "Olen toki senkin ikuistanut. Se paljastettiin Ateenassa olympialaisten aikaan."
Kempeleen kaatujalta vaikuttava juoksija on saksalainen Klaus-Peter Hildebrand, joka syöksyi neljä vuotta myöhemmin Montrealin olympialaisten 5 000 metrin kilpailussa pronssille. Toiseksi ja neljänneksi sijoittuneet uusseelantilaisjuoksijat Dick Quaxin ja Rod Dixonin Eino kävi ikuistamassa näiden kotimaassa. Mestari Viren poseerasi Einon luona Kaliforniassa.
"Lasse sanoi ensin, että hänen juoksuasentonsa ei ole oikea. Tässä on ikuistettuna kuitenkin se hetki, kun hän on jo tullut maalilinjan yli."
Veistosta kunnostettiin nyt muutama päivä. "Alunperin annettiin ymmärtää, että teos jäisi Los Angelesiin. Tein sen niihin oloihin." Pohjoinen ilmasto on muuttanut pinnan väriä ja saanut aikaan pieniä halkeamia. Veistoksen restaurointi vaati erityisosaamista, jota juuri Einolla on - hän kun on menetelmiä kehittänyt.
Enää olisi ollut edessä teoksen vahaaminen erikoisvahalla. Se kuitenkin juuttui tulliin. Niinpä Eino on jättänyt tarkat ohjeet ja kiirehtii itse Lontooseen ja sieltä Hollantiin, takaisin Lontooseen, Italiaan sekä Kreikkaan ennen lentoa kotiin.
Miehemme maailmalla.