Republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romney kaivoi itselleen hautaa möläyttämällä, ettei hänen tarvitse välittää lähes joka toisesta, Barack Obamaa tukevasta äänestäjästä.
Sanonta ”kannattaa ajatella mitä sanoo ettei sano mitä ajattelee” sopii hyväksi neuvoksi moneen tilanteeseen. Se pätee politiikkaan yleensä ja Yhdysvaltain presidentinvaalitaistoon erityisesti.
Republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romney sanoi viime keväänä suljetussa vaalitilaisuudessa ilmeisesti sen mitä hän oikeasti ajattelee. Nyt, alle kaksi kuukautta ennen vaalipäivää julki tulleet, Romneyn suustaan päästelemät sammakot saattavat olla ratkaiseva tekijä, ettei hänelle avaudu ovi Valkoiseen taloon.
Romney sanoi salaa videoidussa rahankeruutilaisuudessa rikkaille vaalirahoittajilleen, että presidentti Barack Obaman kannattajat ovat vapaamatkustajia, jotka eivät maksa veroja, eivät kanna vastuuta itsestään, pitävät itseään uhreina ja katsovat, että valtion pitäisi huolehtia heistä.
Päälle päätteeksi Romney möläytti vielä, ettei ”tehtäväni ole huolehtia noista ihmisistä”. Romneyn mukaan ”noita ihmisiä” on 47 prosenttia, lähes puolet, äänestäjistä. Kun Romneyltä kysyttiin, mitä rahoittajat voisivat tehdä hänen hyväkseen, tämä vastasi tarvitsevansa heiltä miljoonia dollareita.
Yhdysvaltain poliittinen kulttuuri on omanlaisensa, mutta tällaista kuullaan sielläkin harvoin. Romneyn sammakot ovat herättäneet rapakon takana valtaisan kohun, ja jopa monet republikaanit ovat sanoutuneet irti presidenttiehdokkaan sanoista.
Romneyn töppäily on taivaanlahja sekä Obamalle että kongressivaaleissa tiukoilla oleville demokraateille. Obama onkin korostanut, että Valkoisen talon haltijan pitää olla koko kansan presidentti. Tähän asti Obama on johtanut vaaligallupeissa vain niukasti.
Romneyn ahdinkoa on vain syventänyt se, ettei hän ole perunut saati pyytänyt anteeksi sanojaan. Romney on vain sanonut puhuneensa lonkalta ja katsoo, että hänen kommenttinsa ovat todiste siitä, miten hänen ja Obaman talouslinjat eroavat toisistaan.
Republikaanien presidentinvaalikampanja on kohdannut muitakin vaikeuksia. Obama voi käyttää loppusuoralla lähes tuplamäärän rahaa kampanjointiin verrattuna Romneyhyn, joka on polttanut vaalirahoitussäännösten sallimaa dollarimäärää etupainotteisesti. Lisäksi Romneyn kampanjakoneistosta on paljastanut sisäisiä riitoja.
Vaikka Romney puhui varomattomasti, hänen raaka logiikkansa pitää tavallaan paikkansa. Molemmat ehdokkaat saavat taakseen omien puolueidensa vakiokannattajat, joten kilpa ratkeaa, ketä politiikan keskikentällä olevat riippumattomat äänestäjät tukevat. Heitä on noin viisi–seitsemän prosenttia äänestäjistä. Neljä vuotta sitten he tukivat valtaosin Obamaa.
Toinen ratkaiseva kilpa käydään vaa’ankieliosavaltioissa, jotka Obama voitti viimeksi. Tänä syksynä hän on johtanut mielipidetiedustelujen mukaan useimmissa niistä. Kolmas avaintekijä on, että latinoäänestäjät tukevat voittopuolisesti Obamaa. Ei puutu enää paljon siitä, että Obama voisi olla varma voitostaan jo etukäteen. Romneyn viimeinen oljenkorsi on, että Obama epäonnistuisi tv-väittelyissä tai että hänestä paljastuisi skandaali.