Heidi Köngäs: Vieras mies.
Otava 2000.
Heidi Köngäksen (s. 1954) Runeberg-palkintoehdokkaaksi noussut esikoisromaani Luvattu (2000) oli lyyrinen teos täynnä pidäteltyä eroottista vimmaa. Samaan tapaan latautuu toinenkin teos Vieras mies, ensimmäistä laajempi, mutta kirkkaan keskitetty kertomus nelikymppisen naisen ja 25-vuotiaan miehen kohtaamisesta sodanjälkeisessä Raahessa.
Oulun seutu näyttää olevan hyvin edustettuna syksyn kirjallisuudessa: Tuula Rotkon historiallinen romaani Rakkautta vainon aikaan sijoittuu Hailuotoon ja Joni SkiftesvikinLipsauttajat-romaanin tapahtumapaikkoihin kuuluu Oulu.
Tietokirjallisuuden uutuuksissa Mika Kuljun Oulun ihmeen tekijät kertoo tervakaupungin muutoksesta teknologiakeskukseksi.
Heidi Köngäksen romaanin Iiris on lapsena sairastetun polion vammauttama valokuvausliikkeen omistaja. Sairauden seurauksena hän on luopunut rakkauksista lukuunottamatta valokuvaamista.
Rintamalla miehistynyt Vasama saapuu kaupunkiin seminaarissa opiskelevan morsiamensa vuoksi ja saa Iirikseltä töitä valokuvaamon apulaisena. Molemmat tuntevat sanomatonta ja kiellettyä vetoa toisiinsa. Heitä yhdistävät lapsuuden karut kokemukset ja kumpikin ajattelee sisällään olevaa tyhjyyttä, elämän täyttymättömyyttä.
Tarina on kauniin surullinen ja tiukassa eettisyydessään puhdas, mikä ei tarkoita ruumiinhimon torjumista. Vaikka se on laaja, yli 300 sivua, se pelkistyneisyydessään toimii tiiviisti huoneteatterin tapaan. Iiris ja Vasama tarkkailevat vuorottelevissa näkökulmissa toisiaan ja kertovat halusta ja epäröinnistä.
Köngäksen kerronta näyttää, että tiheimmillään aistillisuus on silloin kun kaikkea ei paljasteta.
Henkilöiden nimet ovat kuvaannollisia. Iiris nimittää miestä aina sukunimellä Vasamaksi, joka jo sanana viittaa tuleen, "ukkosen nuoleen".
Iiriksen nimessä on silmään ja näkemiseen liittyvä merkitys. Kameran kautta Iiris uskaltaa kokea sen, mikä elämässä on jäänyt kokematta. "Kameran linssi on silmää paljastavampi", hän sanoo.
Vasama on torjunut sodan muistot etsimällä äärikokemuksia ja ottamalla haluamansa naiset, mutta Iiristä ei saa katsoa kuin naista: "Minä en ole kukaan. Minä en saa erottua. Vain minä saan kuvata toisia, mutta itse saan pysyä piilossa, katseiden ulottumattomissa."
Hääkuvaajana Iiris on tajunnut parinmuodostuksen kategoriat: kaunis ottaa kauniin, ruma ruman, ja poikkeamiin reagoivat kaikki, hän toteaa ajatellen yhteensopimattomuttaan Vasaman kanssa. Silti molemmat etsivät yhteyttä ja laskevat tunteja edessä olevaan eroon.
Heidi Köngäs on myös käsikirjoittaja ja ohjaaja. Molemmissa romaaneissaan hän on kuvannut vahvoja naisia, jotka pystyvät uhmaamaan normiodotuksia. Sama intensiteetti näkyy hänen ohjaustöissään, joista tunnetuimpia on Sisko Istanmäen romaaniin perustuva televisioelokuva Liian paksu perhoseksi.
Vieras mies on muutakin kuin klassinen romanssi, johon aina liittyy särö ja menettämisen uhka. Toistensa kautta Iiris ja Vasama oivaltavat jotain sodan jäljistä ja itseyden "läsnäolosta" elämässä.
Pohjoispohjalaisen merenrantamaiseman ankea kauneus ja 40-luvun lopun pikkukaupungin viipyilevä miljöökuvaus ovat kiehtova tausta tälle rakkaustarinalle. Vieras mies on suggestiivinen kertomus yksinäisyydestä, kaipuusta ja elämän asettamista valinnoista.