Runsas vuosi sitten Pekkateatterin ohjaaja Sari Ruotsalainen istuskeli kotona elämänkumppaninsa Voitto Ohinmaan kanssa ja kysäisi häneltä, mitä jos käännettäisiin Romeo ja Julia uusiksi. Ohinmaa jäi sanattomaksi ja Ruotsalainen ehti tivaamaan, että sano joo. Ohinmaa sanoi joo.
Aivan yhtäkkiä syttynyt leimahdus ei näytelmän modernisointi Ruotsalaiselle ollut. Hänellä oli jo kauan ollut mielessä, että kunpa joskus olisi niin paljon uskoa itseensä, että pystyisi ohjaamaan klassikon, joko Shakespearea tai Tsehovia.
"Ei kuitenkaan siten, miten ne on kirjoitettu. Runomuotoinen Romeo ja Julia ei ole minua koskaan sytyttänyt. Sitten näin elokuvan, jossa kieli oli runomuotoista, mutta tapahtumat oli siirretty nykyaikaan ja valo syttyi: noin se pitää tehdä ikuisista aiheista."
Tekstin kanssa työskentely ei ollut uutta kuumallekaan. Ruotsalainen on toimittaja ja näytelmäkirjailija. Ohinmaa on koulutukseltaan kirjastovirkailija, kirjoittanut konserttikritiikkejä sekä tutkinut Shakespearea.
Alunperin tarkoituksena oli suomentaa näytelmä alkuperäistekstistä, mutta aika ei olisi riittänyt. Niinpä he päätyivät modernisoimaan Yrjö Jylhän suomennoksen vuodelta 1951.
Kotona hommasta ei olisi tullut mitään, joten Ruotsalainen ja Ohinmaa matkustivat kahdeksi viikoksi Prahaan työskentelemään. He asettivat urakaksi kääntää joka päivä kymmenen sivua. Vasta sitten oli lupa lähteä kaupungille. Työskentelytapa toimi hyvin ja matkan jälkeen käännös oli hiomista ja puhtaaksikirjoitusta vaille valmis.
"Siellä oli hyvä olla, kun emme tunteneet ketään. Emme menneet minnekään muiden turistien mukana ja olimme eristyksissä puhelimet kiinni. Työskentely oli intensiivistä ja kun päivän annos oli käännetty, emme enää kajonneet työhön", selittää Ohinmaa.
Aivan kivuttomasti modernisointi ei kuitenkaan sujunut. Ruotsalaiselle oli nimittäin itsestään selvää, että Pekkateatteri esittää näytelmän, joten jokainen lause piti kuvitella näyttelijän suuhun.
"Teksti piti suodattaa silmien kautta. Usein joku asia tuntui kirjoitettuna hyvältä, mutta tiesin, ettei se toimisi lavalla. Raskasta se oli, välillä tuntui, että aivot pullistuu."
Ongelmia syntyi myös siitä, että Jylhän suomennoksessa oli joitain kohtia, joita Ruotsalainen ja Ohinmaa eivät parhaalla tahdollakaan ymmärtäneet. Oli turvauduttava alkuperäistekstiin. Sieltä taas löytyi asioita, joita ei saanut kääntymään suomeksi.
"Se pani huomaamaan, että suomen kieli onkin köyhää. Ymmärsimme täysin, mitä alkuperäistekstissä tarkoitettiin, mutta yleiskielestä ei löytynyt oikeita sanoja. Murteissa niitä kyllä olisi ollut. Varsinkin alkuprologi oli yksi hankalampia kohtia", muistelee Ruotsalainen.
Julian imettäjä, käännöksessä hoitaja, pantiin puhumaan ehtaa Raahen murretta. Hoitaja on koominen ja maanläheinen hahmo, jonka suuhun murre tuntui istuvan hyvin. Lisäksi Ruotsalainen tiesi, kenet hän rooliin halusi.
Shakespearen tekstin kajoaminen voi alan harrastajasta tuntua suorastaan pyhäinhäväistykseltä. Ruotsalainen kertookin varoneensa päästämästä kertaakaan edes mieleensä, että oli modernisoimassa Shakespearea. Hän pelkäsi koko ajan, että myytti näytelmästä saa ylivallan.
Ohinmaan mielestä Romeo ja Julia -näytelmä on tuttu tuntematon. Näytelmän nimen, perustarinan ja ehkä osia tapahtumista tiedetään, mutta kuinka moni on sen teatterilavalla nähnyt.
Lukuharjoituksissa näyttelijöillä oli tekstin alkupuolen kanssa hirmuisen hauskaa, muistelee Ruotsalainen.
"Sitten näytelmässä on taitos. Lopussa he totesivat, että olipa se synkkä. Eikä ihme, ruumiita lojui joka puolella. Harjoitusvaiheen aikana eri asiat kuitenkin suhteutuivat toisiinsa."
Itse käännöstä näyttelijät eivät kommentoineet oikeastaan ollenkaan, kertovat kirjoittajat. Ohinmaan mielestä se on vain hyvä asia, teksti osoittautui sopivan luontevasti teatterilaisille.
Pekkateatterin Romeon ja Julian ensi-ilta on Raahesalissa 22. marraskuuta.