pekka.mikkola@kaleva.fi
Vastapäätä istuvan toimittajan lause on vain kolmisanainen mutta tyhjentävä:
"Bulgarialaiset vihaavat romaneja."
Repliikkiin ei sisälly mitään tunnelatausta, se on tilannekuvaus. Toimittaja itse on bulgarialainen. Siksi on syytä uskoa, että hän tuntee asian.
Hän kertoo, kuinka Bulgarian kaupungeissa on erillisiä alueita, joissa asuu vain romaneja, entiseen tapaan sanottuna siis mustalaisia.
"He elävät täysin eristyksissä muista kaupunkilaisista, muut ihmiset eivät ole heihin missään yhteydessä."
Siis kuin ghetoissa?
"Niin."
Suomalaisesta tuo kuulostaa barbarialta, vaikka totta on sekin, että romanit usein itse hakeutuvat toistensa lähelle.
Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että romanighettoja on muuallakin ja että Bulgaria ei ole romanien kohtelun eurooppalainen ääriesimerkki. Keski- ja Itä-Euroopan romanien asemaan perehtynyt suomalaistutkija Arno Tannerhan kertoi Kalevassa tiistaina, että kaikkein heikoimmin asiat ovat Serbian ja Valko-Venäjän romaneilla.
Eli jos Bulgariassakin valtaväestö vihaa romaneja, niin mitä sanaa sitten käyttää kuvaamaan Serbian ja Valko-Venäjän enemmistön suhtautumista mustalaisvähemmistöön?
Bulgaria ja Romania liittyvät ensi vuodenvaihteessa Euroopan unioniin. EU paimensi noita maita taistelemaan korruptiota vastaan ja juurimaan oikeuslaitoksen ongelmat. Jos maat eivät näitä asioita hoida, ne voivat muun muassa menettää luvattuja EU-tukia.
Romanien kohtelu näissä kahdessa maassa vaikuttaa vähintään yhtä suurelta häpeäpilkulta. Romaneja on Bulgariassa ehkä 800 000, Romaniassa jopa pari miljoonaa. Romanikysymykseen unioni ei liittänyt uhkavaatimuksia. No, se ei olisi ollutkaan johdonmukaista, eihän ultimaatumeja esitetty myöskään vuonna 2004 jäseneksi otetuille uusille maille, joista useassa romanien asiat olivat niin ikään heikolla tolalla - ja ovat edelleen.
"Pakko sanoa, mutta kyllä romanit voivat syyttää tilanteestaan itseään", sanoo bulgarialaistoimittaja. "On karmeaa, että he voivat surmata vanhuksen muutaman euron tähden. Sellaista on Bulgariassa tapahtunut", hän jatkaa.
Nyt ollaan perimmäisten kysymysten äärellä: onko romanit poljettu yhteiskunnan pohjalle siksi, että osa heistä tekee rikoksia? Vai onko niin, että osa heistä tekee rikoksia siksi, että he ovat pohjalla? Jälkimmäisen väitteen tueksi taitaa löytyä enemmän todisteita, jos asiaa tutkitaan vailla ennakkokäsityksiä ja historiasta esimerkkien avulla.
Asenteiden muutokset ovat kuitenkin lujassa, sillä ennakkoluuloja on iskostettu Euroopan valtaväestön päähän satojen vuosien ajan. Romanien asia ei ole ollut kenenkään asia. Esimerkiksi romanien joukkotuhoa Hitlerin vainoissa ei edelleenkään ole perusteellisesti tutkittu. Niinpä arvio surmattujen romanien määrästä liikkuu 200 000:n ja 800 000:n välillä.
Omien käsitysten tarkistusta voisi lähteä etsimään vaikkapa niistä romanikulttuurin piirteistä, joissa Euroopan valtaväestöllä on paljon oppimista: esimerkiksi perheen ja suvun arvostuksesta ja vanhempien ihmisten kunnioituksesta. Hämmästyttävää sekin, kuinka sitkeästi romanit ovat pitäneet kiinni omasta kulttuuristaan, kuten Suomessa pukeutumistavoistaan. Monet muut vähemmistöt ovat lyhyessä ajassa sulautuneet eurooppalaisiin valtakulttuureihin ja kadonneet iäksi.