Junanikkunasta näkyy loputon epävirallinen kaatopaikka. Törkyä on kärrätty kaikkien ikkunasta näkyvien teiden varsille suurempina tai pienempinä roskavuorina. Yksi virallinen, aidattu ja hoidettu kaatopaikkakin osuu silmään. Se todistaa uudesta jätehuolto-ohjelmasta.
Monin paikoin maisemaa hallitsevat teollisuusrauniot. Osa pahimmista likaajista on poissa.
Kommunismin perintö on ympäristön kohdalla erityisen raskas. Hallituksessa istuva valtiosihteeri, apulaisministeri, Attila Korodi unkarilaisten puolueesta toteaa EU:n olevan kovin tiukka ympäristön kuntoon saattamisessa. Armonaikaa on vuoteen 2018. Rahaa kuluu vajaat 30 miljardia euroa, josta EU:n osuus on "valitettavasti vain 35 prosenttia". Loput on Romanian itsensä maksettava. Rahat tulevat valtiolta ja likaavilta yrityksiltä.
Romaniasta on tulossa vuodenvaihteeessa EU:n jäsen.
Kultakaivosalueesta
tuli riidan aihe
Kaksi Romanian saastuneista alueista kuuluu maailman huippuun ja ovat surullisen kuuluisia: metallia rikastava ja autonrenkaisiin tarvittavaa mustaa nokea valmistanut Copsa Mica sekä kultakaivosalue Zlatna.
Koko Copsa Mica oli verhoutunut nokivaippaan. Ihmisten elinikä laski, syntyi epämuodostuneita lapsia ja eläimet kuolivat. Seutu on yhä musta ja kasvillisuus niukkaa, mutta se on toipumassa, sillä nokitehdas on suljettu. Sulkeminen kostautui korkeana työttömyytenä. Copsa Mica on tuettu erityiskehitysalue. Lisäksi metallinrikastamo toimii yhä saastuttajana.
Euroopan suurimmaksi kehittyvä kultakaivosalue Zlatna on kiistakapula Unkarin ja Romanian välillä. Siellä tapahtui tuhoisa onnettomuus vuonna 2000. Noin 110 000 tonnia syanidia pääsi Tonavaan laskevaan Tisza-jokeen, jossa se tuhosi useiksi vuosiksi kaiken elämän niin Unkarin kuin Serbiankin puolelta eikä Tonavakaan jäänyt osattomaksi.
Unkarilainen oikeus tuomitsi viime toukokuussa kaivosyhtiö Transgoldin syylliseksi kohtalokkaaseen rikastamisaltaan murtumiseen. Yhtiö vetosi korkeampaan oikeuteen, sillä sen entisen johtajan Ian Hudrean mielestä sääolosuhteet olivat syyllinen, siis korkeammat voimat, joille ihminen ei mahda mitään. Kyseessä olisi niin sanottu force majeure, mikä vanhan kansainvälisen käytännön mukaan vapauttaa vastuusta. Kaivokset ovat suurimmaksi osaksi kanadalaisen yhtiön hallussa, joka vakuuttaa teknologiansa nyt olevan ympäristöystävällistä, mutta pelko ei ole haihtunut.
Korodi korostaa, että on säädetty uudet ympäristölait EU:n vaatimusten täyttämiseksi ja uusia mekanismeja ympäristön suojelemiseksi ollaan kehittämässä. Ne kattavat yhtälailla teollisuuden, maatalouden ja liikenteen.
Saastuttajat aiotaan vetää vastuuseen ympäristörikoksista. Toimilupien antamisessa ollaan hyvin ankaria. Siis kullankimalluskaan ei tulevaisuudessa häikäise viranomaisten silmiä.
Lakien säätäminen ei Romaniassa enempää kuin Bulgariassakaan ole ollut ongelma. Sen sijaan toimeenpanossa on ollut toivomisen varaa. Korodi kuitenkin painottaa, että ympäristön kohdalla on perustettu taloushallinto, jonka tehtävä on rahojen hankkiminen ja ympäristöohjelman toimeenpano, joka on jo aloitettu.
Juomaveden laatu on jo parantunut suurissa kaupungeissa. Romania on jaettu alueisiin jätehuollon järjestämiseksi. Suurteollisuus on mukana ohjelmassa. Likaajat joutuvat investoimaan neljä miljardia euroa.
Korodin mukaan maatalous ei ole tähän mennessä kuulunut ympäristön saastuttajiin:
"Viljelijöillä ei ole ollut rahaa kalliisiin lannoitteisiin."
Tilanne on kuitenkin muuttumassa vaurauden kasvamisen myötä. Siksi maatalouskin on mukana ympäristöohjelmassa.
Ympäristön kuntoon saattaminen on pitkä ja kallis kehitysprosessi. Korodi arvelee kestoksi 15-20 vuotta.