Kymmenen vuotta sitten tietokoneiden piti seota.
"Vuoden 2000 ensimmäinen päivä on synkkä kaikkialla teollisuusmaissa", jyrisi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessori Jukka Paakki Helsingin Sanomissa elokuussa 1997. Paha saisi palkkansa, ja tietotekniikkaan sokeasti uskovat yhteiskunnat kärsisivät eniten.
Aiheen tulikivenkatkuiseen ennustukseen antoi lempinimellä Y2K (Y = year, 2K = 2 kilos = 2000) julkisuuteen noussut ongelma: muistitilan säästämiseksi tietokoneiden päiväysjärjestelmistä oli jätetty vuosilukujen kaksi ensimmäistä numeroa pois, ja vuosituhannen vaihtuessa kone, huipputehokas idiootti, saattaisi luulla olevansa vuodessa 1900.
Arviot ilmiön vaikutuksista ulottuivat tekstiviestien päiväysvirheistä ydinohjusten laukeamiseen vahingossa. Vakavimmin Y2K:n ottivat yhdysvaltalaiset survivalistit, jotka vetäytyivät maaseudulle odottamaan TEOTWAWKI:ksi (the end of the world as we know it) uudelleen nimettyä ilmiötä. Kristillisen oikeiston saarnamies Jerry Falwell julkaisi videon "Kristityn opas vuosituhannen vaihteen tietokoneongelmiin", jolla hän kehotti uskonveljiään hamstraamaan ruokaa, polttoainetta ja ammuksia.
Varpaillaan oltiin muuallakin. Ainakin Japanin, Puolan, Vietnamin, Indonesian ja Viron lentoyhtiöt sekä SAS ilmoittivat koneidensa pysyvän vuodenvaihteessa maassa. Britannian ja Japanin hallitukset kehottivat kansalaisia varautumaan elintarvikkeiden jakeluongelmiin. Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystö tarjosi työntekijöilleen ilmaisen kotimatkan sähkön- ja lämmönjakelun katkosten pelossa.
Venäjän ja Yhdysvaltain viranomaiset sopivat seuraavansa vuodenvaihdetta ohjusten valvontakeskuksesta Coloradosta. Presidentti Bill Clinton allekirjoitti lain, joka suojasi tietotekniikkayhtiöitä Y2K:n lietsomilta kohtuuttomilta kanteilta. Suomessa kuluttaja-asiamies puuttui Siemensin ilmoitteluun, jossa yhtiö irtisanoutui vastuusta, jos sen tuotteisiin tulee vuosituhannen vaihteessa vikaa.
EU hoputti jäsenmaitaan toimiin ongelmien ennaltaehkäisyssä, ja Suomessakin yritykset, kunnat ja laitokset päivittivät ohjelmiaan. VR laittoi linja-autot ja dieselveturit lähtövalmiiksi, sähköverkon valvontaan palkattiin radioamatöörejä ja Helsingin Sanomat testasi toimintakykyään tekemällä uudenvuodenyönä 16-sivuisen koelehden.
Y2K:hon varautuminen maksoi maailmanlaajuisesti arviolta 300-600 miljardia dollaria. Yhdysvalloissa hyötyjiä olivat lakimiehet, jotka tekivät rahakkaita sopimuksia vahingonkorvausten metsästämisestä, mutta eniten Y2K työllisti tietysti atk-konsultteja ja ohjelmoijia. Erityisen arvossaan olivat ne, jotka hallitsivat vanhat ohjelmointikielet; Y2K-ongelman näkyvimmäksi syntipukiksi nostettiin Cobol-kielen kehittäjä Grace Hopper (1906-1992), joka oli päättänyt, että kaksinumeroinen vuosiluku riitti kertomaan tietokoneelle, mitä vuotta eletään.
Y2K-valmiuden kasvaessa pelot lievenivät, ja millenniumin kynnyksellä vain joka kuudes suomalainen jännitti vuodenvaihteen tapahtumia edes jonkin verran. Uudenvuodenaattona Venäjän presidentin Boris Jeltsinin eroilmoitus täytti uutislähetykset ja jätti Y2K:n varjoonsa. Silti muun muassa Säteilyturvakeskus, pankit ja Ranskan hallitus seurasivat tilannetta läpi yön, mutta enimmäkseen turhaan: 2000-luvulle päästiin suuremmitta kommelluksitta - ehkä juuri pelkojen synnyttämien varotoimien takia.