Britannian uusin musiikkisensaatio, lauluyhtye Zimmers, valloittaa maailmaa jo ennen kuin sen ensilevy on edes ilmestynyt. BBC:n vanhusten elämää valottanut raportti johti musiikkivideoon, jota tähdittävät yksinäiset, hauraat ja unohdetut vanhukset.
Kun Britannian kuuluisimmat laulunopettajat saivat Beatlesin levyistä tunnetussa Abbey Road -studiossa opastettavikseen ryhmän vanhuksia, heidän suurin huolensa oli, ettei monikaan pysy nuotissa. Zimmers-yhtyeen (zimmer frame tarkoittaa suomeksi rollaattoria) laulusolistiksi valikoitui kuitenkin 90-vuotias Alf Carretta, joka pelasti vanhusten My Generation -version kuunneltavaan muotoon.
Ikävuosistaan huolimatta Carretta vakuuttaa rohkeasti, että "I hope I die before I get old" (toivottavasti kuolen ennen kuin olen vanha) ja 40 vanhuksen joukko säestää laulamalla rytmikkäästi taustalla omasta sukupolvestaan. Joukon yhteenlaskettu elämänkokemus lähentelee 3 000 vuotta.
Nyt Zimmersien video on yksi internetin You-Tuben suosituimmista. Sitä on käynyt katsomassa jo yli kaksi miljoonaa ihmistä. Tv-raportteja Zimmers-ilmiöstä on tehty yli 50 maahan, vaikka itse levy ei ole vielä edes myynnissä.
Carrettasta ja kumppaneista on siis tulossa maailman epätodennäköisimpiä rokkitähtiä, vaikka he eivät edes huikeimmissa nuoruusunelmissaan haaveilleet siitä. Eivät taatusti, sillä rokin syntyaikaan 1950-luvulla he lähestyivät jo keski-ikää.
Vanhin videolla esiintyvä laulaja on satavuotias Buster, joka on edelleen töissä autonpesijänä. Yksi videon innoittajista oli 99-vuotias Winnie Warburton, joka pitää itseään vanhainkotieksperttinä. Hän on asunut jo 16 eri paikassa ja aina meno on osoittautunut niin kyllästyttäväksi, että hänen on täytynyt muuttaa paremman kodin toivossa.
"Niissä tylsistyy. Minä olen kuin häkkileijona ja eläminen käy masentavaksi", sanoo Warburton, josta on tullut paikallisen muuttofirman vakioasiakas.
Zimmers-yhtyeen My Generation -hitin ei oikeastaan olisi koskaan pitänyt syntyä. BBC:n toimittajan Tim Samuelsin tehtävänä oli tehdä raportti vanhusten oloista Britanniassa. Sitä tehdessään hän löysi koko joukon yksinäisiä, masentuneita ja pelokkaita vanhuksia, jotka eivät päässeet liikkumaan kodeistaan eivätkä löytäneet virikkeitä ympäristöstään.
"Musiikki näytti herättävän monet vanhukset eloon ja kun tapasin kuorolaulajia, ohjelma lähti uusille urille. Ryhdyimme etsimään tuottajia, levy-yhtiöitä ja laulunopettajia, jotka olisivat valmiita kokeilemaan tätä ideaa", kertoo Samuels.
Suostuttelutyö vei aikansa, sillä useimmat Britannian suurista nimistä sanoivat työlle "ei kiitos" . Muutamalla ammattilaisella oli kuitenkin intoa lähteä mukaan ja lopulta vanhusjoukko päätyi Abbey Roadin studioon.
Siellä filmattu musiikkivideo päättyy siihen, kun neljä mummoa lyö miehekkäästi kitaroita mäsäksi. Yksi heistä sanoo: "Älkää panko meitä roskakoriin. Emme ole vielä kypsiä siihen".
"Minulle tämä projekti antoi kokonaan uuden elämän", sanoo Alf Carretta, joka oli ennen hanketta vaipumassa epätoivoon, kun paikallinen bingohalli sulkeutui.
"Tapasin siellä ystäviäni peräti 30 vuoden ajan."