Nyt se on paljastettu: lahnat pitävät Uriah Heepistä, mutta särjet ja ahvenet karkaavat kauas, kun Easy Livin jyrähtää soimaan. Jyväskylän yliopiston tutkija Mikko Erkinaro totesi asian tutkiessaan rokin vaikutusta kalojen käyttäytymiseen viime kesänä Kotkan meripäivillä.
Me vanhat kalamiehet olemme tienneet tämän jo ennestään. Ainakin meillä Kutulammen Onkiveikoissa ilmiötä käytettiin hyväksi jo 1960-luvulla. Tosin en muista, soitimmeko silloin nimenomaan Uriah Heepiä, mutta paljon muuta kokeiltiin. Meillä oli veneessä veivattava grammari, jonka avulla saimme valtavia saaliita.
Mieleen palaa esimerkiksi muuan hiljainen kesäyö, jolloin aloitimme kalastuksen varovasti Fats Dominon Blueberry Hillillä. Se tuotti vain muutaman seipin, joten vaihdoimme kohta Elviksen Heartbreak Hoteliin. Seipit katosivat korviaan pidellen, mutta tilalle alkoi tulla särkiä. Koukkuun ei tarvinnut laittaa edes matoa, kun svengisärjet iskivät kiinni. Niitä olisi saanut nostetuksi vaikka kuinka paljon, mutta eihän siihen aikaan tiedetty roskakalan tyhjennyskalastuksen hyödyistä mitään.
Otimme siis pehmoelviksen tilalle levypinkasta Jailhouse Rockin. Särjet vetäytyivät vähän kauemmaksi, ja tilalle alkoi tulla ahvenia. Nyt emme ehtineet heitellä edes koukkua veteen, sillä ahvenat hyppivät veneeseen suoraan laidan yli. Kuiville jouduttuaan ne jatkoivat rytmikästä sätkimistä paremmin tahdissa kuin yleisö Ruisrokissa, jossa olimme käyneet juuri pari viikkoa aikaisemmin. Voisin melkein vannoa, että ne myös kiljuivat.
Kun vene oli puolellaan bailaavia ahvenia, oli pakko lopettaa Elviksen soittaminen. Kake ja Pera alkoivat vuorovedolla veivata grammarista Hurriganesia, joka oli siihen aikaan ihan uutta. Käänsimme nupit kaakkoon, ja kun Get on jyrähti kybällä kesäyöhön, tapahtui ihmeitä.
Joukko haukia nousi lähirannalle puuhun laulamaan, ja veneen vierestä kohosi valtava lohenpää, jonka silmien väli oli valehtelematta puolitoista metriä ja valehdellen kolme metriä.
Ganes vaikutti myös muihin elollisiin, sillä huomasimme Kutulammen rannoille kerääntyvän joukoittain ihmisiä, jotka kiivaasti vilkuttivat meille ja yrittivät huutaa jotakin. Emme tietysti siinä metelissä kuulleet, mitä he huutelivat, joten väänsimme lisää höpinää tötteröön. Kalaa tuli yhtenä köytenä: kampeloita, turskaa, kalmaria, hailia, pakastekalapuikkoja ja yksi valaskin, joka tosin ei ole kala. Lopulta tuli konstaapeli Kiiskinen, joten jouduimme lopettamaan kalastusmusiikin siihen.
Näin jälkikäteen emme ole tohtineet jutusta paljon puhua, ettemme paljastaisi kalastusonnemme salaisuutta. Nythän tuo tuli tieteellisesti todistetuksi, joten asian voi jo kertoa. Pilkkijöille vihjeeksi kerrottakoon, että nykytekniikalla siiman voi kytkeä suoraan MP3-soittimen ulostuloon. Tällaisen virityksen kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä kun ääniaallot menevät suoraan veteen, kalat saattavat tulla lopullisesti hulluiksi. Ainakin jos kytkette Lordia mormuskaan, avannon pitää olla vähintään metri kanttiinsa.