Yhdysvaltain budjettisopimus tuo vain hengähdystauon. On kestämätöntä, että supervallan sisäpolitiikka kulkee kriisistä kriisiin, joista niihin syytön ulkomaailma kärsii.
Yhdysvaltain johto pääsi äsken viime hetkellä sopimukseen sellaisesta, mistä olisi voitu sopia jo kuukausia sitten, jos olisi ollut poliittista tahtoa.
Kun tahtoa sopia ei löytynyt aiemmin, liittovaltion hallinto suljettiin yli kahdeksi viikoksi, tavalliset amerikkalaiset kärsivät ja muu maailma sai pelätä, ajautuuko Yhdysvallat vararikkoon ja maailmantalous sekasortoon.
Laiha budjettisopimus tuo vain lyhyen hengähdystauon. Liittovaltion hallinnon rahoitus on turvattu vain tammikuun puoliväliin asti, ja nyt korotettu lainakatto tulee uudelleen vastaan 7. helmikuuta.
Jos lyhyessä ajassa ei päästä yksimielisyyteen pidemmän aikavälin ratkaisusta, edessä voi olla uusi yhteenotto.
Järjen ääni löytyi kongressin ylähuoneesta senaatista. Sen demokraatti- ja republikaanijohtajat saivat aikaan sopimuksen, jonka kaatoon äärikonservatiivisen teekutsuliikkeen miehittämällä edustajainhuoneella ei ollut enää kanttia. Alahuoneen jäsenistä demokraatit ja republikaanien maltillinen vähemmistö äänestivät budjettisopimuksen puolesta.
Teekutsuliike yritti budjettitaistossa kaataa presidentti Barack Obaman läpi ajaman terveydenhoitouudistuksen. Se takaa sairausvakuutuksen useimmille niistä kymmenistämiljoonista, joilla ei sitä nyt ole.
Yritys epäonnistui pahemman kerran, sillä uudistuksen rahoitusta ei vedetä pois eikä uudistusta lykätä.
Budjettitaistelu oli republikaanipuolueelle muutoinkin täydellinen katastrofi. Se ei saanut vaatimuksistaan läpi kuin murusia, puolueen rivit hajosivat pahasti ja kannatusluvut ropisivat alas.
Republikaaneilla voikin olla edessä pyykinpesu. Puolueen änkyräsiipeä edustava teekutsuliike pitää härkäpäisellä linjallaan puoluetta panttivankinaan. Jos asetelma jatkuu, puolueen on vaikea voittaa kongressin ensi vuoden välivaaleja.
Budjettitaistelu ei ollut voitto myöskään demokraateille. Suuren yleisön silmissä republikaanien osakkeet painuivat kuitenkin paljon heitä alemmas.
Ratkaisevaa oli, ettei presidentti Obama antanut tällä kertaa periksi radikaalirepublikaanien vaatimuksille. Obama taipui niihin pari vuotta sitten, mikä sai republikaanit uskomaan, että näin kävisi nyt uudelleen.
Poliittisesti republikaanien rivien hajoaminen oli demokraateille mannaa. Jo viime presidentinvaaleissa nähtiin, että Yhdysvaltain äänestäjäkunta on demokraatteja suosivassa muutoksessa.
On kestämätöntä, että supervallan sisäpolitiikka on republikaanien äärilaidan takia takalukossa, joka aukeaa aina vasta viime hetkellä ja kriisin kautta. Yhdysvaltain sisäpolitiikka vaikuttaa enemmän muuhun maailmaan kuin päinvastoin. Sen takia teekutsuliikkeen politiikan vaikutukset ulottuvat koko maailmaan.
Toinen asia on, että Yhdysvaltain tähtitieteellinen liittovaltion velka pitäisi saada kuriin. Siihen päästään kuitenkin vasta pitkäkestoisella ohjelmalla, ei toinen toistaan seuraavilla kriiseillä.