Kulttuurijohtaja Pekka Timonen istuu tarmokkaana ja hyväntuulisena pienen neuvottelupöydän ääressä. Virkamieheksi hän on poikkeuksellisen hauska tapaus. Kun virkamiehiltä yleensä saa ympäripyöreitä vastauksia, Timoselta ei välttämättä tarvitse edes kysyä mitään, koska hän joka tapauksessa muotoilee kysymykset itse ja vastaa niihin saman tien, värikkäästi, laveasti ja perusteellisesti. Timonen ei ole niitä miehiä, joilla tv-kamera laukaisee päälle en-ota-kantaa -geenin.
Työhuoneen ikkunoiden alta kulkee viikossa yli 400 000 ihmisen virta, mutta tunnelma Helsingin ruuhkaisimmassa ytimessä, Simonaukion vanhan linja-autoaseman toisessa kerroksessa, on kiireetön ja rento.
Niukasti kalustetun kulmahuoneen seinillä on kaksi taideteosta, jotka kuvaavat ikkunoista avautuvia maisemia eri aikakausina. Väinö Kamppurin maalauksessa vuodelta 1938 Simonkatu on typötyhjä. Toisella seinällä on valokuvaaja Miklos Gaalin hieno valokuvateos Suomen suurimmasta montusta, joka on kuin valtava meteoriitti olisi rouhaissut palan Helsingin keskustasta. Kraatterissa on nyt Kampin uljas uusi liikekeskus.
Maine on hyvä
Timonen on puhelias mies, mutta perheasioistaan hän ei lavertele. "Siteeraan pomoani Jussi Pajusta, joka sanoo, että yksityiselämästään ja ruokavaliostaan hän ei keskustele", kolmelapsisen uusperheen isä nauraa.
Timonen on ylpeä oululaisesta syntyperästään. "Olen helsinkiläinen, mutta sielunmaisemani on pohjoispohjalainen."
"Oululla on hirveän hyvä maine. Helsingin kaupungin sisäisissä palavereissa tutkitaan usein Oulun hämmästyttäviä käyriä ja tunnustetaan, että Oulu on hoitanut monia asioita pätevästi ja hyvin. Teknologiakaupungin imago ei ole Oululle rasite, vaan todellinen onni niin kauan kuin se on tosi!"
Kulttuurin alalla Oulu ei kuitenkaan ole murtautunut provinssikaupungin kahleista. "Oulu on niin iso ja omaleimainen kaupunki, että sen pitäisi rohkeasti tulla ulos kaapista. Särmää riittää nykyistä laajempaan esille tuloon. Se synnyttää kihinää, joka on hyväksi kaupungin kehitykselle."
"Rohkea etunoja kulttuuriin!" Timonen yllyttää.
Oululla on hänen arvionsa mukaan 25 prosentin mahdollisuus tulla valituksi Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011.
"Siinä lotossa saattaa jopa voittaa!"
Haaste ja velvoite
"Jos kerätään Euroopasta joukko Oulun kokoisia kaupunkeja parinkymmenen vuoden takaa ja katsotaan, mitä ne ovat tänään, Oulu loistaa yksinäisenä tähtenä ja ihmeellisenä onnistujana. Kaupungilla on nyt haaste ja velvoite kääntää tämä menestys myös kulttuurin voimaksi, muuten kehitys jämähtää", Timonen varoittaa.
Hän sanoo ettei hän halua ohjata tai opastaa oululaisia. "Haluan vain ajatella ääneen."
Timonen ihmettelee, miksi kaikki kaupungit Suomessa ovat valinneet samannäköisen kulttuuripolitiikan. "Kaupungit kilpailevat ollakseen samanlaisia. Jokaisella on kaupunginteatteri ja kaupunginorkesteri ja jokainen on kehittänyt samantyyppisiä rakenteita kuin toisilla on. Painopisteiden pitäisi olla rohkeammin erilaisia. Mitä jos kaupunginteatterin tukemiseen käytetyt varat suunnattaisiin vapaiden teatteriryhmien tuomiseen kaupunkiin? Millaista teatteria se tuottaisi?"
Timonen käväisi tammikuun kovilla pakkasilla brittiläisen vieraansa kanssa Oulussa. Vieras hytisi viimassa hampaat kalisten ja sanoi, että Oulu oli kuin lännenelokuvien "frontier town", viimeinen sivilisaatio ennen ei mitään.
Timonen innostuu. "Se oli pirun hyvin sanottu! Frontier town, vähän hullu paikka teknisen ja modernin elämän, arktisen luonnon ja positiivisen tyhjyyden rajalla. Siitä se oululaisuus syntyy! Oulu on kansainvälisesti suuntautunut ja ajassa kiinni, kihisevän maailman ja positiivisen tyhjyyden rajalla!"
"Oulu on selkeästi oman alueensa henkinen ja kulttuurinen keskus. Se ei ole minkään suuren kaupungin varjossa. Se on riittävän kaukana pääkaupungista eikä sen tarvitse miettiä, mitä Helsingissä tehdään. Kulttuurissa Oulun vahva valtti on mahdollisuus olla oma itsensä. Se voisi kulkea rohkeasti omia polkujaan ja etsiä maailmalta kumppaneita ja toimintamalleja."
Pohjois-Suomessa myös Rovaniemi hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.
"Rovaniemellä on mainoskielen sanoin mieletön brändi. Sillä on loistava nimi, tunnettavuutta, voimaa ja mystisen Lapin pääkaupungin rooli, jota on voimakkaasti kehitetty turismia varten. Mutta onko Rovaniemellä tarpeeksi osaavia ihmisiä ja paukkuja toteuttamaan näin isoa kulttuurihanketta, ettei se liu´u pelkäksi matkailuprojektiksi?"
"Uskon, että molemmat ovat potentiaalisia kulttuuripääkaupunkeja. Kaupungit voittavat jo pelkällä hakemisella. Haku on johtanut Oulussa monenlaisiin hankkeisiin, joita tuskin olisi muuten hoksattu. Kävipä haussa miten tahansa, viisas kaupunki toteuttaa ainakin osan näistä hankkeista."
Kenttä sirpaloituu
Kulttuurilla on tärkeä merkitys ta-loudellisen aktiviteetin synnyttäjänä. "Yllättävän suuri osa Helsingin liikevaihdosta ja työvoimasta liittyy kulttuuriin ja luoviin aloihin. Näin on monissa muissakin kaupungeissa", Timonen sanoo.
Pohjois-Pohjanmaa ja Oulun seutu ovat tilastojen mukaan tässä suhteessa kehitysaluetta.
"Olisi järkevää miettiä, voiko asiaa kehittää jotenkin. Kulttuuri tuo hyvinvointia kaikille. Helsingissä on syntynyt kulttuurin alueella paljon uusia strategioita ja luovuuskeskuksia ja niiden painoarvo on kasvanut. Olemme mukana monissa kansainvälisissä hankkeissa ja meillä on selkeät tavoitteet. Strategiaan kuuluu Helsingin seudun kehittäminen maailmanluokan keskukseksi. Tämä on rohkeasti sanottu, mutta katsotaan mitä siitä tulee", Timonen sanoo tyytyväisenä.
Hän ennustaa, että tulevaisuudessa kulttuurin kenttä sirpaloituu ja muuttuu elävämmäksi, hajanaisemmaksi ja nopeammin uudistuvaksi.
Nykyinen hallintojärjestelmä tunnistaa vallitsevat rakenteet. Uusille alueille ei ole löytynyt vahvaa kiinnostusta ja tukea. "On vaara että katsomme peruutuspeiliin."
Kysymyksiä herättävät esimerkiksi uuden sirkuksen, muotoilun ja ruokakulttuurin tulevaisuus.
"Ruokakulttuuri ei ole pitkään aikaan kuulunut kenellekään, vaikka se on kaupungeille erittäin tärkeä. Kaupunki, jossa on kiinnostava ruokakulttuuri, on mielenkiintoinen paikka asua ja vierailla."
Pekka Timonen käy Oulussa useita kertoja vuodessa ja tietää, että kaupunkiin on perustettu paljon uusia ravintoloita. Ruokakulttuuri on kuitenkin laajempi käsite kuin lyhyt perinneruokien lista.
"Oulussa käyneiltä kuulee, että ruoka oli ihan hyvää, mutta aina oli lohta ja poroa. Ne ovat loistavia ruoka-aineita, mutta elävään ruokakulttuuriin kuuluu myös muuta. Rössypottukin on mielenkiintoinen paikallinen erikoisuus, jota voi maistaa halutessaan, mutta ei sitä kaiken aikaa tarjota kaikille."
Itsepäisyys on voimaa
Oulussa on Pekka Timosen mielestä paljon vahvuuksia, mutta heikkouksiakin löytyy. Vahvuutta on ylivertainen mahdollisuus omannäköiseen kulttuuriin, joka on myös ulospäin kiinnostava. Vahvuuksia ovat myös iso yliopisto ja kansainvälisten yritysten runsaus sekä erilaisten ihmisten tuoma henkinen rikkaus ja monimuotoisuus, diversiteetti.
"Henkisesti rikas kaupunki elää kansainvälisyydestä. Tämä ajattelutapa pitäisi nyt levittää kulttuuriin."
Oulun ehdoton voimavara ovat myös rohkeat ja itsepäiset ihmiset. "Jos oululaiset olisivat tunnettuja siitä, että he ovat tylsiä ja tasapäisiä hissukoita, kaupunki ei olisi sitä mitä se nyt on. Kulttuurin kehittäminen vaatii rohkeita ja erilaisia ihmisiä."
Yliopistolle hän toivoo nykyistä vahvempaa roolia kulttuurin alalla.
"Mitä Oulu olisi ilman yliopistoa? Opiskelijayhteisön ja akateemisen yhteisön merkitys pitäisi tunnustaa. Yliopisto kerää erilaisia ihmisiä laajalta alueelta, lisää diversiteettiä ja sotkee seisovaa soppaa. Kaikki, mikä kehittää soppaa, on hyväksi!"
Heikkoutena hän pitää sitä, että kulttuuri koetaan yhä ekstraksi, rahareiäksi ja ylellisyydeksi.
"Kulttuuri on olennainen asia kaupunkien kehittämisessä, mutta Oulussa tätä ei vielä ole laajalti sisäistetty. Kulttuuripoliittisen kokonaisnäkemyksen puute kahlitsee kaupungin kehittämistä", Pekka Timonen sanoo.
Sisäänpäin sauhuamista
Toinen heikkous on perinteinen infrastruktuuri.
"Kulttuurisauna sauhuaa liikaa sisäänpäin. Oulussa on teatteri ja Madetojan sali ja taidemuseo, mutta siinäpä ne sitten ovat. Pitäisi kehittää muutakin kuin perinteisiä instituutioita, pitäisi aukaista tilaa uudelle. Missä ovat populaarikulttuurin ja taiteilijoiden työtilat? Jos Ouluun tulee vieraileva näyttely, mihinkäs se menee? Kenen tehtävä on huolehtia, että Ouluun tulee kokeilevaa uutta kulttuuria?"
Timosen mielestä Oulusta puuttuu pientä ja sievää. "Suurta ja mahtavaa on, mutta kulttuurialan pieni yritysrihmasto puuttuu. Sitä ei ole koskaan tunnustettu eikä haluttu kehittää."
Hän kyselee myös festivaalien perään. Ilmakitara- ja lastenelokuvafestivaalit eivät riitä Oulun kokoiseen kaupunkiin, ja lisäksi ne ovat jämähtäneet paikoilleen.
"Kaupungin pitäisi miettiä, mitä se voi tehdä festivaalien kehittämiseksi. Ne tuovat kaupunkiin väkeä ja kuhinaa ja niillä on laajalti vaikutuksia esimerkiksi hotellialalle ja muuhun bisnekseen."