Eduskunnan pankkivaltuusto teki torstaina yllätysratkaisun ehdottaessaan professori Seppo Honkapohjaa Suomen Pankin johtokuntaan. Myös hänen lopullista valintaansa tehtävään voi pitää jo varmana, koska nimittäjä, presidentti Tarja Halonen, on viestittänyt suhtautuvansa ehdotukseen myönteisesti.
Odottamattomana Cambridgen professorin nostoa pankin johtoelimeen voi pitää siksi, että häneltä puuttuu keskuspankkikokemus toisin kuin eräiltä muilta vahvoilta hakijoilta. Tästä huolimatta Honkapohjan nimitys on perusteltu.
Hänen tieteelliset ansionsa etenkin niin sanotuissa makrotaloudellisissa kysymyksissä ovat kiistattomat, ja hän on myös tarmokas ja sosiaalisesti taitava henkilö, jolla on hyvä kontaktiverkosto maailmalla. Ominaisuuksille on käyttöä pankissa.
Vuosien aikana pankin johtokuntaan on noustu paljon köykäisemmillä avuilla. Toivottavasti laitoksen johtajavalinnoissa on pysyvästi päästy tilanteesta, joissa ratkaisuihin liittyy outoja puoluepoliittisia pelejä, vetäytymisiä ja vehkeilyjä, jotka ulkoapäin katsottuna eivät olleet kunniaksi valitsijoille eikä keskuspankille.
Tarjolla oli nyt poikkeuksellisen vahva hakijajoukko, josta huippuasiantuntemusta oli tarjolla monella muullakin kuin Honkapohjalla - esimerkiksi Antti Suvannolla ja Vesa Vihriälällä. Heillä kummallakin oli myös kansainvälistä kokemusta, josta Honkapohjaa kiitettiin.
Honkapohjan vahvuudet ovat tieteessä ja teorioissa, mutta ei ole syytä epäillä, etteikö työ opettaisi tekijäänsä myös Suomen Pankin johtokunnassa. Hänelle pitää nyt tehdä sopiva toimenkuva, joka vastaa hänen taitojaan ja kokemustaan. Se ei ole aivan helppoa, ja yhteentörmäyksiäkin voi tulla.