Pihalla ensi-illassa 23.10.
Pihalla-tähti Sibel Kekillillä on monta roolia.
Kotimaiset naiselokuvatähtemme saavat tänä syksynä kansainvälistä seuraa, kun saksalainen Sibel Kekilli nähdään Toni Laineen esikoiselokuvan Pihalla pääosassa.
Kekilli esittää Lauraa, hampurilaista nuorta äitiä, joka tupsahtaa suomalaisen miehensä mukana keskelle loskaista Tamperetta.
"Laura on tarinan alussa oikeastaan pikku tyttö, joka joutuu vähitellen itsenäistymään uudessa ympäristössä", Kekilli kuvailee roolihahmoaan. "Hän ikään kuin luo itsensä uudelleen."
Samaa voisi sanoa Kekillistä itsestään. Turkkilaistaustainen, mutta Saksassa syntynyt nainen ponnahti yleiseen tietoisuuteen niin ikään turkkilaisjuurisen Fatih Akinin läpimurtoteoksessa Suoraan seinään (2004). Täysillä elävän kapinallisen osa ei ollut mikä tahansa esikoisrooli, sillä Kekilli palkittiin heittäytymisestään useilla palkinnoilla ja oli ehdolla Euroopan elokuvapalkinnon saajaksi.
Saksassa syntyi kuitenkin pienoinen skandaali, kun selvisi, ettei Suoraan seinään ollutkaan Kekillille ensimmäinen esiintyminen kameran edessä, sillä hän oli jo ehtinyt tehdä lukuisia pornoleffoja. Kaksinaismoralistit ja juorulehdet saivat vettä myllyynsä, mutta Kekilli katsoo, että nämä laineet ovat jo tyyntyneet. "Olen jättänyt sen jo taakseni. Nykyään pyrin vain tekemään työni mahdollisimman hyvin, siinä kaikki."
Kekilli on näytellyt muutamassa muussakin kansainvälisessä yhteistuotannossa, mutta Pihalla-filmin päärooli on niistä suurin. Näytteleminen muulla kuin omalla äidinkielellä ei varsinaisesti tuottanut vieraantunutta oloa, koska koko kuvausryhmä käytti enimmäkseen englantia.
"Toki pystyin hyödyntämään omia monikulttuurisia juuriani samaistumisessa Lauran tilanteeseen vieraassa ympäristössä", Kekilli pohtii. "Saksan turkkilaisena sitä istuu koko ajan vähän kuin kahden tuolin välissä, on sellainen Lost in Translation -olo", hän hymähtää.
Suomalaisen ja saksalaisen elokuvanteon välillä Kekilli ei näe suurta eroa, mitä nyt Saksassa budjetit ovat suurempia. "Hyvän elokuvan tekemiseen ei kuitenkaan tarvita paljon rahaa", hän muistuttaa.
Suomessa tosin kuvausryhmä kuulemma palkitsee itseään ruuan sijasta useammin juomalla. Kielimuuri jätti kylläkin epäselväksi, viittaako Kekilli maitoon vai kenties sittenkin Koskenkorvaan.
Puhuttaessa yleisemmistä vertailuista suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin välillä Kekilli näkee tiettyä yhteneväisyyttä kotikaupunkinsa Hampurin ja Suomen välillä. "Molemmissa paikoissa ollaan hieman varautuneita ja tarkkaillaan tilannetta, mutta kun jostakusta pidetään, se on aitoa."
Yhteisöllisyydestä Kekilli heittää varsin yllättävän näkemyksen: "Suomessa perheet ovat keskenään läheisempiä, vähän samaan tapaan kuin turkkilaisessa kulttuurissa."
Turkkilaisen, tai yleisemmin islamilaisen, kulttuurin synkät puolet ovat nekin Kekillille tuttuja. Hän toimii naisten ja tyttöjen oikeuksia ajavassa ihmisoikeusjärjestö Terre des Femmesissä, kiinnittäen huomiota kunniamurhina tunnettuun ilmiöön.
"Tietenkin vaatii voimaa ja rohkautta tarttua tällaiseen asiaan ja kritisoida omaa kulttuuriaan, mutta jos kyseisessä kulttuurissa kasvaneet naiset eivät sitä tee, niin kuka sitten?" Kekilli ruotii. "Kuka tuntee tilanteen paremmin? On tärkeää, että pelko ei aja piiloutumaan", siro nainen korostaa.