Nobel-palkittu itävaltalainen luonnontieteilijä Konrad Lorenz. Terävä aivo, joka tutki mestarillisesti eläinten käyttäytymistä. Saksalainen Martin Heidegger, suuri filosofi, jota kiitellään vieläkin ihmisen eksistenssin pohtijana. Irlantilainen kirjailija George Bernard Shaw, ikuinen vihainen nuori mies. Nobelisti, jonka viiltävää älyä pelättiin.
Mitä yhteistä on näillä älyn jättiläisillä? Täydellinen haksahtaminen ääriajatteluun, jonka hölmöyden näkee sokea Reettakin.
Konrad Lorenz nieli natsien käsitykset biologiasta ja joutui myöhemmin muuttamaan kantaansa. Martin Heidegger jopa liittyi natsipuolueen jäseneksi vähäksi aikaa. George Bernard Shaw taputti käsiään, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939.
Neljäs esimerkki, tällä kertaa Ranskasta: Jean-Paul Sartre, eksistentialisti, jonka mukaan ihmisiä sai tappaa vaikka kasapäin, jos se auttaisi sosialismia.
Miksi älykkäät ja lahjakkaat ihmiset uskovat höpöjä? Ja miksi keskinkertaiset yksilöt näkevät joskus kirkkaammin kuin ihmiskunnan valiot?
Vastaus on yksinkertainen. Totuuden näkemiseen ei tarvita niinkään älyä kuin rohkeutta. Sitä löytyy tavallisilla taaveilla usein enemmän kuin älymystöllä.
Älymystöllä on tapana rakentaa mutkikkaita filosofisia rakennelmia, joissa oudolla tavalla saadaan musta valkoiseksi. Rohkeat ihmiset käyttävät usein arkijärkeään. Tavalliset suomalaiset esimerkiksi näkivät, että kaikki ei ollut Neuvostoliitossa kohdallaan. He näkivät matkoillaan jonot ja puutteen, Neuvostomaan suuren mahdottomuuden.
Suomalainen älymystö sen sijaan ihannoi Neuvostoliittoa, vaikka arkitodellisuus suorastaan tunki viestejä kommunismin kurjuudesta. Usko oli vahva, mutta järki heikko. Uskon avulla järki kammettiin sivuun, ja hullunkurinen näytelmä oli valmis.
Eivät kaikki älymystön jäsenet suinkaan ole marionetteja. Jotkut uskalsivat arvostella Neuvostoliittoa. Heidän moitittiin käyttäneen sananvapauttaan väärin. Maassa, jossa käytetään tällaista ilmausta, ei ole todellista sananvapautta.
Aikaisemminkin on ollut rohkeita älymystön edustajia. Kansanrunoustutkija Matti Kuusi kävi natsi-Saksassa ja ilmaisi matkakirjeissään inhoavansa kansallissosialismia. Urho Kekkonen, poliitikko ja intellektuelli, sai myös elinikäisen rokotuksen natsismia vastaan vierailtuaan maassa.
Mutta sitten.Voi loistavaa Olavi Paavolaista. Hänen naisystävänsä, kirjailija Helvi Hämäläinen sanoi Olavin olleen kallellaan kansallissosialismiin ja toisinaan kommunismiinkin. Paavolainen kävi Saksassa ja julkaisi myöhemmin matkaraporttinsa Kolmannen valtakunnan vieraana.
Outoja näkemyksiä esiintyy Yhdysvalloissakin. Jenkkiläisen mytologian rakastettu hahmo, autotehtailija Henry Ford toi markkinoille kuuluisan kansanauton, hoppafordin, mutta lipsahti rahoillaan tukemaan Adolf Hitleriä
Miksi älykkäät ihmiset, jotka taiteessaan tai tieteessään saavuttavat huipputason, ovat usein poliittisesti naiiveja? Rohkeuden puute on yksi vastaus, mutta muitakin löytyy. Kun media yksipuolistuu ja jäljelle jää vain yksi totuus, järki alkaa hämärtyä. Kun yhtä totuutta toistellaan riittävän kauan, massapsykoosi on valmis. Silloin toisin uskaltavat ajatella vain ne muutamat rohkeat, jotka näkevät yhä, että keisarilla ei ole vaatteita.
Tuuliviiri joutuu kääntymään jokaisen puhurin myötä. Mutta ajan mukana ei aina kannata muuttua. Aika voi olla mielipuolinen ja sairas. Sen huomaamiseen tarvitaan rohkeutta.