Olympiastadionin kylkeen on syytä ruuvata ylimääräinen kieltotaulu: alle 25-vuotiailta bändeiltä pääsy kielletty. Herranen aika, neljännesvuosisadan ikäinen Metallicakin on jo vanhan liiton metallia. Genesiksen albumien luomiskertomus alkaa vuodesta 1969 ja Rolling Stonesin syntysanat lausuttiin saman vuosikymmenen alkupuolella.
Nuorempi sukupolvi saattaa irvailla stadionkonserttien esiintyjille, mutta kylmä fakta on se, että stadionkokoiseksi kasvaminen ottaa aikansa.
"Kyllä sellaiset nuoret esiintyjät, jotka vetäisivät Olympiastadionin täyteen, ovat vähissä. Ehkä Robbie Williams on eri sukupolvea, vaikka ei hänkään enää aivan nuori ole", Welldonen pääpromoottori Risto Juvonen heittää.
Suomen edelliset stadionkonsertit järjestettiin kolme vuotta sitten. Nyt urheilupyhättö on buukattu musiikille kolmena päivänä. Juvosen mielestä meganimistä vain U2, Bruce Springsteen ja Red Hot Chili Peppers puuttuvat listalta. U2 ja Springsteen eivät tee kiertuetta kesällä.
"Meillä oli pitkään neuvottelut käynnissä Red Hot Chili Peppersin kanssa, mutta heidän kiertueensa ei lopulta jatkunut tarvittavan pitkälle", Juvonen mainitsee.
Esimerkiksi nyky-Guns N´ Roses, Green Day tai Coldplay roikkuvat jossain stadionin ja areenan välimaastossa. George Michael ehdittiin jo alentaa stadionilta sisätiloihin.
"Paljon riippuu rundista: onko se suunniteltu sisälle vai ulos. Sisäkeikalle on tavaraa neljästä kahdeksaan rekkaa, ulos rekkalasteja vaaditaan 30-80."
Nousukauden
huumassa
Helsingin kesän konserttitarjonta ei pysähdy stadionille. Kaupungin molemmissa jäähalleissa on pitkin suvea ulkomaan eläviä esiintymässä. Lisäksi muun muassa Kulttuuritalo antaa pari täkyä.
Kun tullaan stadioneilta sisälle, esiintyjien ikähaitari monipuolistuu. The Whon ja Aerosmithin kaltaiset ryhmät ovat kaukana untuvikoista, mutta esimerkiksi The Killers, Korn ja My Chemical Romance päivittävät tarjontaa uudelle vuosituhannelle.
Parhaimmillaan - tai pahimmillaan - Helsingissä on samana iltana kaksi isoa rock-konserttia. Onko tarjonnan katto yhdelle kesälle tulossa jo vastaan?
"Nousukausi, nousukausi. Silloinhan aina uusia yrittäjiä ilmestyy alalle. Kun taloudellinen tilanne heikkenee, pöytä yleensä puhdistuu", Welldonen kanssa pitkään pioneerityötä tehnyt Juvonen tietää.
Suomalaiset eivät ole yksin toiveidensa kanssa. 30 kertaa kesässä lauteille nousevasta bändistä saattaa kilpailla kymmenkertainen määrä järjestäjiä.
"Ja kilpailu kovenee vielä. Ei Suomi ole tässä suhteessa mikään erikoislinnake. Monessa maassa kaupungit ovat alkaneet tukea järjestäjiä."
Aurinko nousee
idän imussa
Onko siis pelättävä, että Suomi pullahtaa tulevaisuudessa ulos suurten bändien keikkakalenterista? Eihän siitä ole vielä kovin kauan aikaa, kun isojen kalojen reissu pysähtyi kuivalle maalle Pohjanlahden toiselle puolelle.
Juvonen rauhoittelee huolta: Venäjän markkinat ovat nykyisin esiintyjille elintärkeät. Suomi hyötyy idän imusta.
"Tietenkin Suomi on itse vakiinnuttanut paikkansa, mutta nykyisin bändit jatkavat matkaa Venäjälle. Rekat joutuvat joka tapauksessa ajamaan Suomen läpi, elleivät ne sitten mene Puolan suunnalta. Venäjä auttaa meitä vielä pitkään",
Juvonen uskoo.
Kun kilpailu on kovaa, lippujen hintakäyrät sojottavat vankasti yläviistoon. Sata euroa on normaali hinta kesän dinosaurusrockissa.
"Hinnat ovat nousseet suhteellisen rajusti, se on totta. Tuote on kuitenkin aina uniikki: tapahtuma on yhdessä paikassa yhtenä päivänä. Logistisesti olisi tietenkin järkevää, että samassa paikassa oltaisiin pitkään, mutta sehän ei ole mahdollista. Tämä ala on kustannusrakenteellisesti vaikea", Juvonen toteaa.