Akateeminen väki ottaa todesta Doors-yhtyeen keulahahmon, rock-ikonin ja runoilijan Jim Morrisonin lyriikan, joka kuuluu nykyisin yliopistojen kirjallisuusopintoihin.
Morrisonin 1960-70-lukujen runot ja sanoitukset ovat yliopistoväen kiinnostuksen kohteena aina väitöskirjoja myöten.
Morrisonia on verrattu ranskalaiseen Arthur Rimbaudiin, molemmat kapinallisen runoilijan korvamerkinällä.
"Morrison oli populaarikulttuurin edustaja, erittäin lukenut. Sillä tavalla hänen runoistaan tulee ikään kuin korkeakirjallista. Sanoituksista löytää viittauksia muuhun kirjallisuuteen ja myytteihin. Morrison naitti yhteen rokin ja korkeakulttuurin, ja siitä tulee hänen kirjallinen arvonsa", sanoo Morrison-mytologian tutkija ja äidinkielenopettaja Petri Vartiainen Vantaalta.
Vartiaisen tutkimus Morrison-mytologiasta valmistuu tänä syksynä. Syyskuussa myös ensimmäistä kertaa julkaistaan suomennoksena kaksi Morrisonin kirjoittamaa runoteosta.
Nähdä Pariisi ja kuolla
Jim Morrisonin lyriikan tärkeimpänä yhteiskunnallisena elementtinä on Vartiaisen mielestä se vastakulttuurin psykedeelinen kuvasto, joka on tulkittavissa The Doorsin koko tuotannon ideologiseksi punaiseksi langaksi. Etenkin laulussa The End lyriikka on sopusoinnussa mytologian kanssa. "Se on oidipaalinen tarina. Morrison oli shamaani, joka tarjosi yleisölleen puhdistautumisen kokemuksen live-esiintymisen kautta."
Jo Doorsin ensimmäinen single Break on Through on ideologinen kannanotto.
Morrisonin itsetuhoinen elämänkaari noudattelee yksinkertaistetusti kaavaa vastakulttuurin shamaanista viskiä lipittävään punaniskaan, Jimboon. Mitä muuta sellainen voi kuin joutua Pariisiin ja kuolla?
Valtakunnan sikailijaksi leimattu Morrison pakeni maaliskuussa 1971 rock-kukkoiluun tympääntyneenä Pariisiin.
Taiteilijaelämää
Ranskassa hän toivoi uutta alkua tuntemattomana runoilijana, eri nimellä ja uudessa ympäristössä. Hän halusi eroon julkisesta minästään.
Kun Pariisin päivät lämpenivät, James Douglas käveli iltapäivisin Place des Vosgesille. Hän istahti puiden katveeseen, lasten hiekkalaatikon läheisyyteen, kaivoi muovikassistaan esille kierrevihkonsa ja kirjoitti.
Muistivihkoja kertyi. Hän kirjoitti hurjasti. Kuolemaa, rukouksia, valmiin virheettömiä stanzoja, beat-runoja ja päihteiden täyttämiä ankeita kuvauksia Pariisin kuppiloista. "Kuolema liitettiin laulujen sanoituksiin, ja Morrisonin elämää ja antamiaan lausuntoja on seurattu enteinä hänen äkillisestä kuolemastaan", Vartiainen sanoo.
Kenestä olisi tämän päivän Morrisoniksi? Olisiko sellaiseen rooliin esimerkiksi Ville Valosta? Vartiaisen mielestä kukaan ei ole siihen yltänyt. "Morrisonin kaltaista henkistä vaikuttajaa on vaikea löytää rockkulttuurista. Morrison oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, ja hänet nähtiin vastakulttuurin johtajana. Nyky-rock on kaupallistunut."