Amerikka rakennettiin pitkälti Standard Oilille. Koko John D. Rockefellerin sukuklaani nojaa maasta pumpatuille mustille miljardeille. 1860-luvulta lähtien Rockefellerit ja öljyimperiumi ovat kuuluneet yhteen kuin paita ja peppu.
Vastikään Rockefellerin perintöä vaaliva säätiö ilmoitti hylkäävänsä investointikohteet, jotka käyttävät fossiilista energiaa.
”On moraalinen velvollisuus pitää planeetta kunnossa”, perusteli puheenjohtaja Vanessa Rockefeller Wayne sitä, että säätiö keskittyy puhtaisiin energiavaihtoehtoihin.
Uutinen oli ajoitettu tarkoin. Se tuli julki New York Timesin kautta samoihin aikoihin kun sadattuhannet osoittivat mieltä Manhattanilla ilmastonmuutosta vastaan ja kun YK:ssa oli alkamassa ilmastonmuutoskokous.
Ison rahan on tapana kartuttaa yhä uutta rahaa, joten säätiö tuskin jatkossakaan investoi tyhjän päälle. Säätiö sijoittaa maailmanlaajuisesti, myös erilaisiin kehitysohjelmiin. Se on toki ennenkin testannut uusiutuvien energioiden kantokykyä. Nyt aika on kypsä täyskäännökselle.
Sanavalinta kertoo historian yhä painavan ihmiskunnan hyvinvointiin panostavassa säätiössä. Torjutuista energiamuodoista nimetään vain hiili ja liuskekaasu. Öljyä saatikka bensiiniä ei vielä tohdita mainita.
Mielipidejohtajien mielenmuutos saa seuraajia. Säätiö liittyi samalla jo pari vuotta sitten alkunsa saaneeseen, poismyyntiin viittaavaan Divestment-liikkeeseen. Lähtöisin liikehdintä on opiskelijapiireistä, jotka vaativat sijoittamaan koulujen varallisuuden uudestaan.
Liikkeen takana on yritysten ja yksityisten tahojen avustushankkeita tehostava konsulttiyritys, joka auttaa varakkaita sijoittamaan yhteisöllisiin, kestäviin, ympäristöä säästäviin kohteisiin. Tahti on kuluvana vuonna kiihtynyt. Yli puolentuhatta yksityishenkilöä ja lähes parisataa instituutiota, jotka edustavat paitsi hyväntekeväisyyttä myös eläkerahastoja ovat ilmoittautuneet yhteisrintamaan puhtaiden vaihtoehtojen puolesta.
Rahaa eri tahojen kautta on laskettu virranneen 50 miljardia dollaria. Summa ei vielä heiluta maailmaa eikä edes satojen miljardien öljy-yhtiöitä, mutta suunta on ilmeinen. Irti vanhasta ajattelusta.
Uutta energiaa syntyy tuulesta, auringosta, biokaasusta, aalloista ja vaikka askeleista. Innovointi taas tarkoittaa sitä, että tarpeita ja ongelmia pyritään tarkastelemaan uudesta näkökulmasta. Ratkaisuista voidaan kehittää uutta liiketoimintaa.
Voimat olisi nyt keskitettävä siihen, että luodaan uusia energiajärjestelmiä. Ei Edisonkaan lamppua keksinyt. Hän loi
30 vuotta aikaisemmin keksityn sähkölampun ympärille järjestelmän.
Oululainen Asmo-laturi esimerkiksi on ratkaissut pienimuotoisesti useita ongelmia. Laite ei syty palamaan ja jos kaikki maailman kännykät käyttäisivät sitä, sähköä säästyisi parin ydinvoimalan verran.
Kuvitelma siitä, että dinosaurusteknologia ratkaisisi Oulun ongelmat, elää tiukassa. Oulun Energia on jo lähdössä hajauttamaan energiantuotantoa, mutta kaupunki tarraa menneeseen ja sijoittaa keskittämiseen. Ihan kuin ydinvoima toisi seudulle ict-työpaikkoja. Onpa onni, ettei Oulua ole rakennettu hiilen päälle. Saisimme hätäratkaisuksi hiilivoimalan.
Toimittaja vieraili äsken Oulun Yritystakomossa, kun innovointikohteena oli energia-ala. Eteen sattui ryhmä, joka keksi keinoja pimennetyn Oulun valaisemiseksi öisin.
Piti vain kuunnella, mutta yhtäkkiä tuli ehdotettua: kulkija voisi itse tilata tekstiviestillä valot pimeälle tienpätkälle. Mitähän maksaisi minuutti katuvaloa?
Takomossa syntyy yhteisvoimin energiaa: tuoteideoita ja uusia yrityksiä. Mikä voima laukaistaisiin liikkeelle, jos kaupungin asukkaat vuorollaan viettäisivät aamun innovoimassa seudulle valoisaa tulevaisuutta