The Black Leaguen keikka tänä iltana 45-Specialissa sopii johdannoksi huomiselle, jolloin Qstockin perjantain pääesiintyjänä on itse legendaarinen Motörhead. "Siitä bändistä meidän soundimme on saanut kaikista eniten vaikutteita. Se on ihan selvä asia, eikä sitä ikinä ole pyritty kieltämään", sanoo The Black Leaguen laulaja Taneli Jarva, tuore tatuointiliikkeen pitäjä Helsingistä.
Yhtye on muuttanut Helsinkiin, eikä alkuperäisestä Oulun-kokoonpanosta ole jäljellä kuin Jarva ja kitaristi Maike Valanne. Motörhead ja The Black League pitävät yllä samaa raskaan ja rupisen rock´´n´´rollin perinnettä, joka on muodissa vain vaihtelevasti. Kehujia riittää, mutta The Black League ei Jarvan harmiksi ole ehtinyt festarikeikoista ainakaan leipiintyä, eikä uusi levykään ole liikaa myynyt. Puheessa kuuluu silti ylpeys oman tien kulkemisesta.
"Kyllä se siitä, kunhan ei heitä kirvestä kaivoon. Kyllä se jossain vaiheessa palkitsee." Kun on oma tatuointiliike, ei tarvitse raapia elantoa esimerkiksi tiskaamalla. "Heh. Tai käydä roudaamassa Celine Dionia. En minä, mutta Maike on."
Nykymuodossaan The Black League välittää pitkälti samoja arvoja kuin Motörhead. Alkuaikojen moni-ilmeinen metalli on vaihtunut boogie-vaikutteiseen raskaaseen rockiin.
Motörheadin laulaja-basistin Lemmy Kilmisterin jo ikuiselta vaikuttava hahmo on puolestaan rock´´n´´rollia puhtaimmillaan: rähjäistä, huuruista ja maskuliinista. "Se rehellisyys ja haista paska -meininki. Se Oulun meininki, näin minä sanoisin. Ei turhaan laskelmoida, eikä lähdetä kermaperseileen", Jarva tiivistää oman bändinsä yhteyden Motörheadiin.
Aikoinaan Jarvan sanoitukset viittailivat kirjallisuuteen ja antiikin myytteihin. Nyt hän kertoo miehisestä rock´´n´´roll-elämästä ja sen nurjista puolista. Voisiko sanoa, että antiikin myytit ovat vaihtuneet uuteen mytologiaan, jonka Odysseus on omalla odysseiallaan pitkin maita ja mantuja seilaava Lemmy? "Heh. Ihan mielenkiintoinen analogia. Onhan Lemmy Odysseus tai Zeus, mikä kyklooppi lienee", Jarva aprikoi, muttei halua paisutella Motörhead-yhteyttä: pastissista ei ole kyse.
Mutta silti: "Rock´´n´´roll ja rappioromantiikka, se on aika pitkälle oma mytologia. En tiedä sitten kumpi on lähempänä elävää elämää, muinaiset myytit vai nykyiset", Jarva miettii ja pyytää välttämään romantiikka-sanan käyttöä, ettei tule vääriä mielleyhtymiä.
"Nuorempana luin helvetisti Bukowskia ja kuuntelin Nick Cavea. Niiden miesten töistä semmoinen omaelämäkerrallinen panos on välittynyt ehdottomasti." Jarva luovii sanoituksissaan toden ja fiktion välimaastossa. Hän oppi jo Sentenced-aikoinaan, ettei omaa elämää kannata tuoda sanoituksiin sellaisenaan. Silti hän tunnustaa tehneensä 15 vuoden muusikkouransa aikana parikin erolevyä.
"En minä anna sen varastaa shöytä kuitenkaan. Rock´´n´´roll on iloinen asia, ei sillä ole mitään tekemistä naisten kanssa."
The Black League 45-Specialin Qmotus-klubilla Oulussa tänään. Klubilla esiintyy myös Impish ja The Perforators kello 22 alkaen.