Valta turmelee ja absoluuttinen valta absoluuttisesti. Kukapa olisi 1970-1980-luvun taitteessa uskonut, että Suomessakin juhlittu Rhodesian vallankumoussankari Robert Mugabe muuttuisi tyranniksi, joka tekee kaikkensa suojellakseen asemaansa.
Rhodesiasta tuli Zimbabwe ja Mugabesta maan pääministeri ja myöhemmin presidentti. Rhodesia oli ollut alueen vilja-aitta ja sitä oli Zimbabwekin pitkään. Mutta sitten presidentti Mugabe päätti toteuttaa maauudistuksen, jota oli halunnut jo Zimbabwen itsenäistymisestä lähtien. Valkoisten viljelijöiden maat piti jakaa mustille.
Maaomistusolot ovat Zimbabwessa kieltämättä vääristyneet: 70 prosenttia viljelykelpoisesta maasta on äärimmäisen pienen valkoisen vähemmistön hallussa. Valkoisia on väestöstä noin yksi prosentti.
Tahti muuttui kaksi vuotta sitten. Britannian kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen ja tarjottuaan viljelijöille mahdollisuutta ostaa omat maansa kiskurihinnalla presidentti Mugabe, joka oli huolissaan uudelleenvalintamahdollisuuksistaan maaliskuun 2002 presidentinvaaleissa, päätti pelata härskisti. Hän antoi kannattajiensa, niin sanottujen itsenäisyyssodan veteraanien ruveta levittämään pelkoa maaseudulla.
Satoja tiloja vallattiin ja ryöstettiin. Valkoiset viljelivät joutuivat usein luovuttamaan maitaan valtaajille, jotka useinkaan eivät olleet itsenäisyyssodan veteraaneja vaan joukko joutilaita nuoria miehiä. Näin alkoi maauudistus, joka on romahduttanut Zimbabwen maatalouden samalla kun eteläinen Afrikka lähestyy ennennäkemätöntä nälänhätää. Se voi tavoittaa jopa 14 miljoonaa ihmistä. Kuusi maata, Zimbabwe, Malawi, Sambia, Lesotho, Mosambik ja Swasimaa tarvitsevat neljä miljoonaa tonnia elintarvikkeita akuutin nälänhädän estämiseksi.
Tilanne kuitenkin kärjistyy kärjistymistään. Loputkin valkoiset viljelijät halutaan potkaista mailtaan. Hallitus on antanut heille lähtökäskyn, jota useimmat uhmaavat. Siitä voi seurata jopa kaksi vuotta vankeutta. Yli 200 viljelijää onkin jo pidätetty.
Eniten tilanteesta kärsivät tiloilla työskennelleeet 200 000 maatyöläistä, jotka ovat menettäneet työnsä ja asuntonsa. Kun mukaan lasketaan heidän perheenjäsenensä, lähes miljoona ihmistä on joutunut puille paljaille.
Mugaben maauudistuksen järkevyyttä on syytä kysyä. Saako yhden miehen valtaantakertuminen tuottaa niin monille näin paljon kärsimystä?
Uhkaava tilanne ei ole muuttanut Mugaben hallinnon asenteita. Hajasijoitusasioista vastavaa ministeri luonnehti valkoisia viljelijöitä joukoksi ylimielisiä rasisteja, jotka haluavat säilyttää etuoikeutensa itsellään.
Mugabe on itsevaltainen monin tavoin. Oppositio saa pelätä henkensä puolesta, presidenttiä ei saa arvostella, ulkomaisten journalistien toimintaa on rajoitettu. Jopa presidentinvaalit käytiin hämärissä oloissa.
Viime sunnuntaina presidentti Mugabe nimitti uuden hallituksen hajottamansa tilalle. Uudessa hallituksessa istuu suuri joukko ministeitä, jotka ovat Mugabelle uskollisia. Lukuisten arvioiden mukaan presidentin tarkoituksena on laittaa vauhtia maauudistukseen.
Hallituksestä lähtöpassit saivat valtionvarainministeri Simba Makoni ja terveysministeri Timothy Stamps, hallituksen ainoa valkoinen jäsen. Makoni on liberaali, joka oli Mugaben kanssa usein eri mieltä. Hän uskalsi olla eri mieltä Mugaben kanssa myös maauudistuksesta.
Mugaben toiminta osoittaa, että hän on jo ajat sitten ohittanut rajan, jonka jälkeen paluu demokraattiseen hallintoon on mahdotonta.