Äänestäjä, joka haluaa tehdä selkoa RKP:n rahankäytöstä, putoaa kärryiltä nopeasti. Kansanedustajien vaalirahailmoituksista löytyy kymmenien tuhansien eurojen edestä puolueen tukiyhdistysten jakamaa rahaa sekä erilaisten etujärjestöjen lounasseminaarien osallistumismaksuja.
Vertailun vuoksi voitaisiin tarkastella vihreitä, jonka kansanedustajat joutuivat rahoittamaan kampanjansa pitkälti omasta pussista. RKP:n vaalirahoitusta on mahdoton ymmärtää ilman puolueen rahalähteiden tutkimista. Asiaa helpottaa se, että RKP avasi puoluerahoitustaan viime vuoden vaalirahakohun yhteydessä.
RKP saa lähes kaiken valtion puoluetuen päälle tulevan rahansa Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland -säätiöltä, jonka hallituksessa istuu Björn Wahlroosin kaltaisia menestyneitä suomenruotsalaisia liikemiehiä.
Säätiö perustettiin 2000-luvun alussa RKP:n entisten puheenjohtajien voimin. Sen tehtävänä on tukea poliittista toimintaa, joka tähtää Suomen kaksikielisyyden turvaamiseen.
Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandin varat kanavoidaan RKP:lle puolueen kannatusyhdistyksen kautta. Säätiö puolestaan saa rahansa osin muilta säätiöiltä. Päälahjoittajana on sata vuotta vanha ja hyvinvoiva Svenska Kulturfonden, jonka rahankäyttöä sanelee RKP itse.
RKP:n puoluesihteeri Ulla Achrén myöntää, etä ketju on mutkikas. Samalla hän kuitenkin korostaa, ettei se sisällä mitään dramatiikkaa.
– Kun rahalähteet julkistettiin, ilmapallo tyhjeni: mitään hämärää ei ole, sillä periaatteessa käytämme omaa rahaa.
Miksi ihmeessä säätiöitä sitten pitää perustaa, jos puoluesihteerin mukaan omakin väki on kompastunut monimutkaiseen rahoitusketjuun?
– Hyvä kysymys, Achrén puuskahtaa.
– Syynä ei voi olla muuta kuin se, että näin on yritetty hämätä sitä, mistä raha alun perin tulee.
Säätiöiden ja yhdistysten perustaminen on myös verotuskysymys. Yleishyödyllisten, kuten kulttuuria tai elinkeinoelämää tukevien, säätiöiden saamat lahjoitukset ovat verovapaita. Myös yritykset voivat vähentää antamansa lahjoitukset verotuksessa, mutta lahjoituksille on saajakohtainen katto.
Achrén myöntää, että puolueen rahaliikenteessä on liian monta porrasta. Asiaa korjataan parhaillaan kannatusyhdistysten tilejä yhdistämällä.
Korkean moraalin yrityspomoja
RKP:n rahoituksen taustalla oleva logiikka näyttää olevan nurinkurinen julkisuutta hallitseviin avoimuusvaatimuksiin verrattuna: poliitikko ei voi päätöksenteossaan ajautua kenenkään ohjailtavaksi, jos hän ei tiedä rahahanojen vääntelijöistä itsekään.
Achrén ei kyseistä logiikkaa allekirjoita: hänen mukaansa mitään kiitollisuudenvelkaa ei ole olemassakaan, sillä säätiöiden raha on sijoitettu lukuisiin yrityksiin kotimaahan ja ulkomaille.
– Tuloutus tulee niin monesta lähteestä, että ei ole mitään syytä epäillä mitään. Ei ole mitään muuta sidonnaisuutta kuin se, että on oikein, että raha tulee meille, koska se on meidän rahaa.
Achrénin mukaan säätiöillä ei ole muita intressejä kuin ruotsinkielisen väestön tukeminen. Hänen mukaansa säätiön taustalla olevien yritysjohtajien intressit eivät sido millään tavalla poliitikkojen toimintaa.
– Ei ole mitään syytä olettaa, että tällaiset korkean moraalin omaavat yritysjohtajat eivät nauttisi luottamusta, jolla voivat kanavoida RKP:n rahoja RKP:n toimintaan.