Oman parran unohtaa melkein heti, kun häipyy peilin äärestä. Siksi meneekin hetki ennen kuin tajuaa, miksi ihmiset mulkoilevat kadulla kuin seksuaalirikollista.
Jos on tylsää ja parta kasvaa, voi hakea inspiraatiota Ambrose Everett Burnsidesta (1824-1881). Burnside oli amerikkalainen teollisuuspohatta, keksijä, kuvernööri, senaattori ja armeijan kenraali sisällissodassa, eli ei mikään jauhosäkki. Mutta mistä mies muistetaan? Häijystä parrastaan!
Burnsiden omintakeinen partatyyli muuttui käsitteeksi ja hänen nimestään väännettiin englanninkielinen termi pulisongeille: "sideburns". (Suomen kielen "pulisongit" puolestaan tulee ilmeisesti ruotsin kielen sanasta "polisonger".)
Burnsiden jämäkkyyttä ei saa pelkällä parralla - korkeintaan vain näyttää siltä, niin kuin olisi itsekin syntynyt vuonna 1824 - mutta tyyli ei jätä kylmäksi:
"Lemmy!", "Helvetti mikä spagetti-western -jätkä!", "Reisipensselit!" tai "Porno-Günther!" ovat vain muutamia vastaantulleita luonnehdintoja (vaikka mielestäni "güntherit" ovatkin yleensä pelkät viikset ). Eräs kollega sanoi olevansa "mykistynyt", mutta kuvaili heti perään tuntojaan pitkähköllä monologilla.
Ehkä Burnsiden pulareiden taustalla oli myös sotilaan halu herättää vihollisessa kauhua, mikä onnistuu hentoisemmallakin versiolla. Lomalla partatyylin kotimaassa Amerikassa muoti meni täydestä (etenkin San Franciscossa, vink vink), mutta kotimatkalla nähtiin pelkoa ja inhoa Lontoon Heathrow'lla. Äidit tarrasivat tiukemmin lapsiinsa ja miehet selvästi ajattelivat, että tuota jenkkiurpoa pitäisi lyödä turpaan.
No, ehkä olkistetson ei auttanut asiaa.