Kolumni

Ritutus iski käräjä- ja ho­vi­oi­keuk­siin

Käräjä- ja hovioikeuksissa on viime kuukausina painiskeltu uudenlaisen ongelman kimpussa.

Käräjä- ja hovioikeuksissa on viime kuukausina painiskeltu uudenlaisen ongelman kimpussa.

Niissä on otettu käyttöön uusi tietojärjestelmä, hienommalta nimeltään yleisten tuomioistuinten rikostuomiosovelluksen kehittämishanke. Tämän Ritu-nimellä kulkevan työkalun avulla tuomioistuimet kirjoittavat nykyisin tuomionsa.

Ritun pitäisi tukea rikosasioiden tuomioiden tuottamista ja arkistointia. Sen oli määrä helpottaa ja parantaa tuomioistuinten työskentelyä, mutta nyt näyttää käyneenkin päinvastoin. Työskentely on hidastunut ja hankaloitunut entisestään.

Osa tuomareista kokee, että Ritu pakottaa kirjoittamaan tuomiot rakenteellisesti sellaisella tavalla, joka ei aina ole käsillä olevan päätöksen kannalta tarkoituksenmukaisin. Lapin käräjäoikeuden päällikön, laamanni Jyrki Kiviniemen mukaan Ritun johdosta joutuu välillä tekemään ratkaisuja, jotka heikentävät tuomioiden ulkoasua ja jopa ymmärrettävyyttä.

Toisin sanoen uusi uljas tietojärjestelmä aiheuttaa sen, että käräjä- ja hovioikeuden antamia tuomioita on maallikon entistä vaikeampi tajuta.

Näinhän se ei saisi missään nimessä mennä. Kehittämishankkeessa pitäisi saada kehitettyä muutakin kuin päänsärkyä.

Oikeusministeriöstä  myönnetään Ritun olevan edeltäjäänsä hankalampi käyttää. Ministeriöön on kiirinyt voimakastakin kritiikkiä uutta työvälinettä kohtaan. Sieltä muistutetaan, ettei ongelma ole yksin järjestelmässä.

Kehitettävää on myös Ritua käyttävässä virkamiehessä. Uusi järjestelmä edellyttää esimerkiksi tuomareilta työtavan muutoksia, jotta siitä saa kaiken hyödyn irti.

Ei siis auta, että tuomarit polkevat jalkaa ja sanovat, että minähän en Ritua käytä. Ritu on tullut jäädäkseen, joskin sitä onneksi kehitetään edelleen.

Paraikaa käynnissä olevassa projektissa Ritusta kehitetään uutta versiota, jossa pyritään parantamaan sen käytettävyyttä käyttäjiltä saatujen kokemusten perusteella.

Noh, niin tehtiin jo Ritun kehittelyvaiheessa. Suunnittelussa oli mukana tuomareita ja käräjäsihteereitä. Siitä huolimatta käsiin saatiin tekele, joka aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa eli ritutusta jatkuvasti.

Turhautumista kuunnellessa tieto siitä, kuka järjestelmän toimittanut, ei yllätä. Ritu on Tiedon käsialaa. Firman, joka muistetaan ennen muuta surullisenkuuluisasta VR:n lippujärjestelmäkaaoksesta. Anteeksi, uudistuksesta.

Tieto vastaa myös poliisin uudesta toiminnanohjausjärjestelmä Vitjasta. Se piti ottaa käyttöön runsaan kuukauden kuluttua vuodenvaihteessa, mutta kas vain se ei onnistukaan suunnitellussa laajuudessa. Poliisin mukaan syy on se, että järjestelmän toteuttaja ei ole pysynyt aikataulussa.

Ylläripylläri. Tiedosta on pikkuhiljaa muotoutunut synonyymi pieleen menneille tietojärjestelmäuudistuksille, eikä syyttä.

Positiivista ahdingossa on se, että oikeuslaitos edes yrittää taivaltaa kohti uusia tietojärjestelmäratkaisuja. Se pyrkii pääsemään lopputulokseen, jossa papereiden kuskauksesta päästäisiin pikkuhiljaa eroon ja asiakirjat liikkuisivat sähköisesti.

Tähän pyritään Aipa-aineistopankkihankkeella. Sen ”tehtävänä on luoda syyttäjälaitokselle ja yleisille tuomioistuimille asian- ja dokumentinhallinnan toimintaprosesseja tehostava ja yhtenäistävä tietojärjestelmäkokonaisuus, joka mahdollistaa poikkihallinnollisen sähköisen yhteistyön muiden viranomaisten kanssa.”

Siinä on tavoitetta kerrakseen. Saapa nähdä, tehostuuko ja yhtenäistyykö toiminta vai käykö tässäkin hankkeessa lopulta niin, että ritutus laajenee ja entistä useampi viranomainen on tietojärjestelmiensä kanssa naimisissa.