Yhdysvallat on keskellä uutta luonnonkatastrofia. Hurrikaanit aiheuttavat ennen kokematonta tuhoa, jonka edessä kaikki ovat voimattomia.
New Orleans on tuhoutunut. Miljoonakaupunki Houston on evakuoitu kiireellä, ja lauantaina nähdään, mitä tuhoja se kokee. Yhdysvaltain öljyntuotanto on lamassa, tuntematon määrä ihmisiä on kuollut tai kateissa, kokonaisia asutuskeskuksia on maan tasalla. Houstonin lähellä oleva avaruuskeskus on suljettu, ja vastuu kansainvälisestä avaruusasemasta on siirretty venäläisille. Huoltoasemilla on tapeltu bensiinistä, sotilaat vartioivat turvallisuutta raunioiden keskellä, pakolaiskolonnat täyttävät tiet silmänkantamattomiin.
Kukaan ei olisi voinut uskoa, että nämä asiat olisivat syksyllä 2005 täyttä totta eivätkä ote jonkin futuristisen katastrofielokuvan käsikirjoituksesta. Ei yksikään toinen valtio eikä mikään terroristiryhmä ole ikinä aiheuttanut Yhdysvalloille vastaavaa tuhoa. Eikä koskaan sen poliittinen johto ole ollut yhtä voimaton suuren katastrofin edessä. Kukaan ei tiedä, tuleeko kahden hirviömäisen trooppisen hirmumyrskyn jälkeen vielä seuraava, ja mitä se vuorostaan voi saada aikaan.
Kun hurrikaani Katrina iski New Orleansin seuduille, paljastui nopeasti, että viranomaiset olivat varautuneet tilanteeseen ala-arvoisesti. Nyt tästä on otettu opiksi, ja Ritan lähestyessä on tehty kaikki mitä suinkin on tehtävissä. Yli miljoonan ihmisen evakuointi ilman kunnollista evakuointisuunnitelmaa johti silti väistämättä kaaokseen tukkoon menneillä pakoreiteillä. Ihmishenkiä ei ehkä enää ole kovin paljon vaarassa, mutta aineellisten tuhojen vakavuutta voi toistaiseksi vain arvailla.
Ritan raivotessa Texasin ja Louisianan rannikoilla on turha miettiä muuta kuin välittömiä pelastustoimia. Mutta ei mene kauan, kun koittaa väistämätön kysymysten aika.
Meksikonlahti on aina ollut hurrikaanialuetta, mutta Katrinan ja Ritan yhdistelmä on jotain ennennäkemätöntä. Vuosien mittaan hurrikaanien määrä ja voima on aina vaihdellut, mutta nyt alueen merivesi on normaalia lämpimämpää, mikä kiihdyttää tuulten raivoa.
Jos hurrikaanien voimistuminen johtuu ilmaston muutoksesta, mikä on täysin mahdollista, silloin jatkoa seuraa väistämättä. Rannikon ajoittainen tuhoutuminen tällä alueella ei olisi enää poikkeus, vaan sääntö. Olisi ensiarvoisen tärkeää päästä selville syistä ja seurauksista. Suhtautuminen mahdollisiin ympäristöuhkiin on Yhdysvalloissa ollut liian leväperäistä.
Lähiviikot presidentti George W. Bushin hallinnolla on silti kädet täynnä välittömiä huolia. Katrinan jälkeen Bush on saanut ansiosta niskaansa erittäin ankaraa arvostelua. Ritan jälkihoidossa ei enää ole poliittisesti varaa virheisiin.
Kuitenkin jo yhden hurrikaanin tuhojen korjaus on osoittautunut erittäin kalliiksi. Toinen samanlainen pakottaa jo kysymään, mihin maailman vahvimman valtion taloudelliset rahkeet riittävät. Budjetin alijäämä on jo ennestään valtava, ja polttoaineen hinnan uusi raju nousu rasittaa taloutta pahasti lisää.
Vahvaa liittovaltiota tarvittaisiin juuri nyt kun vallassa on presidentti, joka on koettanut ohentaa sen roolia minimiin. Bushin suosio on alamaissa hetkellä, jolloin johtajuudelle on aivan erityistä tarvetta.
Ei ole liioiteltua sanoa, että hurrikaanien kaksoisisku on saanut Yhdysvaltain tasapainon horjahtamaan. Luonnonkatastrofien välittömät seuraukset näkyvät heti. Poliittisten, taloudellisten ja henkisten seurausten hahmotukseen kuluu aikaa, mutta suuria nekin väistämättä ovat.