Ritaharjun koululla on meneillään mielenkiintoinen julisteprojekti.
Koulun kakkosluokkalaiset ja yksi yhdeksännen luokan oppilas ovat tehneet kaksi julistetta, jotka on kiinnitetty koulun vieressä sijaitseviin sähkökaappeihin.
Jos julistekaapit saavat olla rauhassa eli jos niitä ei töhritä ja sotketa kuten useita muita alueella sijaitsevia sähkökaappeja, tullaan julisteita suunnittelemaan ja liimailemaan myös muihin kaappeihin.
Idea kumpuaa Oulun Energian isommista sähkömuuntamoista, joita aiemmin töhrittiin esimerkiksi spreijaamalla. Sen jälkeen kun eri puolella Oulua sijaitsevat muuntamot maalattiin uuteen uskoon, ovat ne saaneet olla töhrijöiltä rauhassa.
Värikkäät muuntamot piristävät katukuvaa kummasti. Luonnonläheisiä eläimiä, puita ja satumetsää on huomattavasti mukavampi katsella kuin rumia graffisotkuja.
Toivottavasti Ritaharjun lasten syksyn aikana koristelemat julistekaapit säilyvät töhryittä. Alku ei ole kovin lupaava, sillä nyt jo toista, yhdeksäsluokkalaisen tytön maalaamaa julistetta on naarmutettu.
Säältä suojatun julisteen pintaan on jotenkin aiheutettu selvästi erottuvia vaaleita rantuja. Liekö näyttävästä taidepaikasta kateelliset olleet asialla?
Ei ihme, että julisteen tehnyttä nuorta taiteilijaneitoa harmitti. Kakkosluokkalaisetkin kuhisivat ihmeissään tihutyön nähdessään. Mitä jos heidänkin iloisenkirjava tikku-ukkotyö kokee saman kohtalon?
Toisaalta sotkeminen ei yllätä. Muutaman kymmenen metrin päässä sijaitsee rakennus, jonka kyljet on pilattu spreijaamalla. Ja lähellä on alikulkukäytävä, joka on täynnä töhryjä, kakkosluokkalaiset tietävät.
Sotkuja katsellessa miettii väkisin, kuka kaappeja alueella sotkee. Ovatkohan kyseiset vandaalit valmiita tekemään Ritaharjussa jotain muutakin ikävää kuin töhrimistä?
On suoranainen ihme, jos julisteet saavat olla jatkossa rauhassa. Mutta se on silti mahdollista.
Ihan samalla lailla kuin isommat sähkömuuntajatkin ovat säästyneet ilkivallalta.
Vaikka kahden julisteen projekti on sinällään yrityksenä pieni, on sen taustalla oleva ajatus suuri ja siksi eteenpäin viemisen arvoinen. Sen avulla yritetään puuttua Oulun uuden asuinalueen turvallisuuteen.
Siisti ja viihtyisä ympäristö koetaan turvalliseksi, sotkuinen ja töhryinen taas turvattomaksi.
Päivittäin käytetyn ympäristön turvallisuus vaikuttaa ihmisten elämänlaatuun ja hyvinvointiin.
Ainakin minun silmäni katselee mieluummin lasten taideteoksilla koristeltuja kaappeja kuin maalaamatonta kaappia tuhritusta kaapista puhumattakaan. Jos oma lapseni tai tuttuni lapsi olisi ollut taidetta suunnittelemassa, olisin erityisen kiinnostunut taidekaappien kohtalosta ja halukas pitämään niistä osaltani huolta.
Kaappien tulevaisuus on nyt ritaharjulaisten käsissä. Antavatko he lasten taideteosten olla rauhassa? Puuttuvatko he asiaan, jos he huomaavat kaappien ympärillä epäilyttävää liikehdintää?
Sotkijat ovat itsekin todennäköisimmin Ritaharjussa asuvia lapsia ja nuoria. Alueen vanhemmat ovat tältä osin avainasemassa. Mitä jos he vilkaisisivat pimeällä ulos suuntaavan jälkikasvun reppuun? Ettei sieltä vain löytyisi välineistöä, joilla voi tehdä töhryjä.
Yksittäisiin pieniin asioihin tarttumalla ritaharjulaiset voivat vaikuttaa alueensa viihtyvyyteen, houkuttelevuuteen ja turvallisuuteen. Julisteprojekti on yksi askel suuntaan, johon alueen yhteisön kannattaa yhtenä rintamana kulkea.
Siitä on hyvä ottaa oppia myös muualle laajenevaan Ouluun. Kaikenlaiset, vähäpätöiseltäkin tuntuvat ideat, yritykset ja kokeilut kaupungin turvallisuuden eteen ovat tervetulleita.
Ritaharjulaislapset näyttävät tästä mahtavaa esimerkkiä.