Taloudessa alkaa pikkuhiljaa paistaa valo risukasaan. Talouden kasvu ja odotukset ovat vielä varovaisia, mutta myönteinen suunta näyttäisi vahvistuvan.
Teollisuuden luottamus on vahvistunut hieman helmikuussa. Nousu johtuu pitkälti tuotanto-odotusten kohentumisesta. Vaikka teollisuuden tilauskirjat ovat edelleen tavallista ohuempia, valmiiden tuotteiden varastot ovat pienentyneet ja tilauskannat kohentuneet, ilmenee torstaina julkistetuista barometreistä.
Näkymät ovat edelleen varovaisia, sillä teollisuuden tuotantokapasiteetista vain hippusen alle puolet oli helmikuussa täyskäytössä. On siis vielä pitkä matka siihen, että teollisuuden pyörät pyörivät täysillä ja vaatisivat lisäinvestointeja.
Vaikka teollisuuden luottamusindikaattori on nollan alapuolella, suunta on joka tapauksessa suoraan ylöspäin, kun sitä vertaa vuoden 2008 tilanteeseen, jolloin indikaattori romahti ennätysmäisen alas lähelle --40:ää. Nyt odotus on --1, kun pitkän aikavälin keskiarvo on +2.
EU:ssa talouden elpyminen on edelleen hauraalla pohjalla. Ratkaisevaa Euroopan talouskehityksen kannalta on kilpailukyvyn ja osaamiseen ylläpitäminen Kaukoidän pahimpiin kilpailijamaihin nähden.
Kautta Euroopan tarvitaan julkistalouden tervehdyttämistä, mikä edellyttää palkkamalttia, varsinkin EU:n eteläisissä maissa. Ongelmallista on, kun yhtä aikaa pitäisi säästää, mutta myös sijoittaa kasvun edellytyksiin. Saksassa talouden kuri puolestaan on pitänyt niin hyvin, että kulutuskysynnän vauhdittaminen ja kasvu vaikuttaisivat myönteisesti koko EU:n alueelle.
Murheenkryynejä EU:n alueella Kreikan ohella on Espanja, joka on vaarallisella polulla korkean työttömyyden ja rajusti kasvaneen velanoton takia. Sen sijaan Britanniassa talouskasvu on ollut loppuvuodesta ennakoitua nopeampaa.
Suomen kannalta tilanteen tekee hankalaksi se, että Suomi on vientivetoinen maa. EU:n alueelta ei ole luvassa ratkaisevaa vetoapua. Maailmanmarkkinat sen sijaat vetävät tällä hetkellä varsin hyvin. Kotimaan uskoa tulevaisuuteen vahvistaa suomalaisten kuluttajien luottavaiset odotukset. Kuluttajien kuva omasta ja Suomen talou-desta on valoisa. Suomalaisten lähikuukausien ostoaikeet luovat uskoa talouteen.
Näkemykset omasta ja yleisestä työttömyydestä sen sijaan ovat synkät. Työttömyyden suhteen kuluttajien näkemykset ovat realistisia, sillä työttömyyden arvioidaan edelleen nousevan. Työttömyyden lisääntyminen kevään mittaan voi vielä kääntää kuluttajien uskoa ja luottamusta nyt koettua synkempään suuntaan.
Vaikka käänne taloudessa olisi myönteinen, kestää aikansa, ennen kuin talouden rattaat pyörivät sitä vauhtia, että ihmisiä palkattaisiin lisää työmaille. Kasvun ennustettavuus kuitenkin sumenee, sillä samaan aikaan julkinen kuntatalous rämpii syvällä suossa. Kunnat arvioivat taloustilanteensa heikkenevän entisestään kuluvana vuonna.
Pahimmillaan vuosikatteet pienenevät jopa kolmanneksen. Kunnat joutuvat ottamaan rutkasti lisää lainaa selvitäkseen menoistaan, koska verotulot pienenevät, eivätkä kasvavat valtionavutkaan riitä kompensoimaan vajeita. Toinen keino on harsia säästöjä kasaan. Se onkin sitten vaikeampi tehtävä kuten Oulun kaupungin säästöehdotuksia käsiteltäessä on huomattu.
Pienen kansakunnan ainoat valtit selviytyä talouskurimuksesta ovat tarkka taloudenpito ja innovatiivisten, maailman huippua olevan tuotteiden kehittäminen. Valitettavaa on, että tätä kehitystyötä joudutaan tekemään kriisin oloissa, kun takana on hulppea talouskasvun aikaa, jolloin olisi voitu varautua tulevaisuuteen nykyistä paremmin.