Keskustelussa media-alan murroksesta on tahtonut unohtua, että murros ulottuu sanomalehtien ohella sähköisiin viestimiin, myös ja etenkin Yleisradioon.
Yhtiöllä on edessään säästökuuri, ja lisäksi sen pitkän aikajänteen rahoitusmalli on avoinna.
Yleisradion uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen on puhunut varoen, miten yhtiötä aiotaan vääntää uuteen asentoon.
Perjantaina puhemylly pyörähti liikkeelle kunnolla, kun Ylen hallituksen puheenjohtaja Kari Neilimo visioi Nykypäivän ja Verkkouutisten haastattelussa Yleisradion yhtiöittämistä, alihankinnan lisäämistä ja omaisuuden realisointia.
Yleisradion terävässä päässä näyttää olevan ristivetoa. Kivinen sanoi HS.fi:ssä, ettei Ylen osien yhtiöittäminen ole ensisijainen lähtökohta. Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi toppuutteli hänkin pilkkomispuheita.
Yhteinen näkemys varmaan löytyy. Kiistatonta on, että Yleisradio on raskasliikkeinen yhtiö, jossa on tehostamisen varaa ja jossa tytäryhtiöt olisivat tehokkaampia, koska niiden pitäisi tulla toimeen omin voimin.
Myös toimintojen läpinäkyvyyden kannalta yhtiöittäminen on ainakin selvittämisen arvoinen malli.
Tv-maksun maksajille on tärkeää, että Yleisradio paitsi palvelee suomalaisten tarpeita myös toimii taloudellisesti tehokkaasti ja ettei se rönsyile.
Yleisradion tehtävä ei liene omistaa seiniä. Siksi Ylen pitäisi kohtuullisen nopeasti päästä eroon osuudestaan Helsingin musiikkitalossa.
Tv-maksutuloja menettävä Yleisradio joutuu perkaamaan monia asioita.
Onko perusteltua pitää neljä tv- ja kuusi radiokanavaa? Voisiko se luopua joistakin kalliista urheiluohjelmista? Onko varaa pitää yllä tiuhaa aluetoimitusverkkoa?