Kirjoittaja on Kalevan avustaja Tallinnassa.
Viron talous on viimeisen vuosikymmenen aikana kehittynyt ihailtavan nopeasti. Bruttokansantuotteen kasvu on vuodesta 1996 ollut aina plussalla ja vuosittain 5-6 prosentia, vuonna 1997 jopa yli kymmenen prosentia.
Tämänkin vuoden toisella puoliskolla kasvu edellisvuoden vastaavaan aikaan verrattuna oli 6,5 prosenttia, mikä ylitti optimistisimmatkin ennakkoarviot. Ei siis ihme, että hallitus on esittänyt parlamentille toisen lisäbudjettiehdotuksen, jolla jaetaan lähes 50 miljoonaa euroa valtion kirstuihin kerääntynyttä rahaa julkisen sektorin tarpeisiin.
Nämä luvut ovat kuitenkin moniselitteisiä. Muissa Euroopan maissa talouskasvu on tänä vuonna ollut huomattavasti hitaampaa ja Virossakin kasvu perustuu suurelta osiin ulkomaiseen lainarahaan. Sisämarkkinoilla käytetään huomattavasti enemmän varoja kuin mitä ansaitaan viennillä. Kauppataseen vaje ja talouden epätasapaino kasvavat jatkuvasti, valtion velkaantuneisuus lisääntyy. Mutta kun valtionvelkaa on otettu hyvin vähän verrattuna EU-valtioihin ja virolaisten pankkitileillä on huomattavasti enemmän käyttämätöntä rahaa kuin mitä pankeista on lainattu, ei kokonaistilanne vaikuta sittenkään hälyttävältä.
Viron valtionpankki on kuitenkin jo keväästä lähtien varoitellut kansainvälisen valuuttarahaston suosituksesta talouden ylikuumentumisen vaarasta. Se on neuvonnut hallitusta luopumaan uudesta lisäbudjetista ja siirtämään ylimääräiset tulot ulkomaisiin pankkeihin pahempien päivien varalle.
Viron pankkia huolestuttaa eniten yksityisen kulutuksen kasvu, varsinkin jos pohjautuu asunto- ja autolainoihin sekä myös lainarahalla tapahtuva holtiton rakentaminen. Kaikki tämä voi tuottaa jo ensi vuonna pahaa miinusta, kun kulutus laskee.
Toisaalta Viron suuryrittäjät ovat jo ehtineet tyrmätä valtionpankin ehdotukset liioitteluna. Tällaiset toimet voisivat heidän mukaansa johtaa talouden kehityksen hidastumiseen, monien projektien pysähtymiseen ja sitä myötä inflaation kasvuun. Yrittäjien mielestä talouden nopea kehitys heijastaa pikemminkin luottamusta Viron rahamarkkinoihin, koska lännestä on ollut yhä helpompi saada investointeihin rahaa. Tämä on kuitenkin hyvin kehno neuvo, ottaen huomioon Viron sosiaalisektorin jälkeenjääneisyys EU-alueesta. Rahapolitiikan kiristäminen ei varmaan vaikuta yksityisiin lainanottajiin. Sellaisia on vasta muutama prosentti väestöstä. He ovat hyvin menestyneitä nuoria hyvätuloisia ihmisiä, jotka ovat perustamassa ensimmäistä omaa kotiaan ja jotjka pursuavat optimismia. He eivät varmaankaan ymmärrä sormen heristämistä jostakin epämääräisestä ylikuumentumisesta. Pankin varoitukset kaikuvat näin ollen kuuroille korville.