Keskustan ja kokoomuksen nokittelu verolinjauksista ja ydinvoimasta merkitsee hallituksen yksimielisyyden kulissin murenemista. Se on puolueille jopa tarpeellista vaalien ja keskustan johtokamppailun lähestyessä.
Sunnuntaina julkaistun Helsingin Sanomien puoluegallupin mukaan kaikkien kolmen suurimman puolueen suosio on noin puolen prosenttiyksikön nousussa. Erikoinen tulos, sillä siitä voi päätellä sekä hallitus- että oppositiopolitiikan onnistuneen.
Maireinta nousu lienee keskustalle, joka nyt palasi vuoden takaisiin kannatuslukemiin, ja SDP:lle, jota uhkasi tässä mittaussarjassa putoaminen jo 20 prosentin kannatusrajan alapuolelle. Kokoomuksellekin tulos kelpaa hyvin, sillä puolue on yhä selkeästi kyselyissä Suomen suurin ja suosiokehityksen alavire näyttää talttuneen.
Näillä tuloksilla on seuraavissa vaaleissa periaatteessa vielä mikä tahansa mahdollista, sillä kärkikolmikossa ei ole tapahtunut ratkaisevia irtiottoja tai putoamisia. Siitä seuraa väistämättä myös se, että porvarihallituksen kahden suurimman puolueen keskustan ja kokoomuksen on erotuttava toisistaan entistä enemmän.
Outoa asetelmassa on, että haastajana on pääministeripuolue eli keskusta. Nykyisillä kannatuslukemilla juuri sen on pystyttävä nostamaan itseään kokoomuksen kustannuksella. Kun tähän yhdistyy lähestyvä puoluekokous ja siellä todennäköinen puheenjohtajuuskamppailu, se väistämättä tietää hallituksen yksimielisyyden murtumista.
Sen sijaan se ei tiedä varsinaista hallituskriisiä. Profiilin nostaminen palvelee tässä tilanteessa kummankin pääpuolueen etuja. Se on aivan eri asia kuin hallituksen toimintakyvyn horjuttaminen.
Pääministeri Matti Vanhasen reilu viikko sitten Pietarsaaressa puoluevaltuuskunnassa pitämä puhe on toiminut käsikirjoituksen mukaan. Hän heitti siinä piikkejä juuri kokoomuksen suuntaan. Sauli Niinistö sai terveisiä nimeltä mainiten, mikä oli turvallista, koska hän ei edusta kokoomusta hallituksessa. Muissa verotusta ja taloutta koskevissa linjauksissa ei nimiä mainittu, sillä niissä Vanhasen kritiikki työntyi suoraan kohti hallituksen kakkosmiestä, valtiovarainministeriä ja kokoomuksen puheenjohtajaa Jyrki Kataista.
Viestin kuittasi vastaanotetuksi kokoomuksen asuntoministeri Jan Vapaavuori, joka Kalevassa 6.12. piti Vanhasen kriisiveroehdotusta kansanvillintänä eikä vakavasti otettavana talouspolitiikkana.
Verotuksen nostaminen puheeksi on takuuvarma merkki vaalien tai tärkeiden kokousten lähestymisestä, sillä jokainen kansalainen maksaa veroja. Erityisen hyvin asiasta voidaan väitellä tällaisena vuodenaikana, jolloin mitään oleellisia päätöksiä niistä ei ole käsillä.
Poliittisesti paljon vakavampi on näkemysero ydinvoimasta, sillä se päätös on tulossa konkreettisesti syliin. Vihreiden nollakanta on muuttumaton ja kaikkien tiedossa, RKP:n linjaus on epämääräinen. Näin ollen käsiin jää keskustan ja kokoomuksen todellinen ottelu hallituksen sisällä uusien ydinvoimalupien lukumäärästä. Kokoomus haluaa luvat kaikille kolmelle hakijalle, keskusta näyttää lämpenevän korkeintaan yhdelle.
Siinä on käsillä tilanne, joka voi aidosti pilata hallituksen pääpuolueiden välejä loppukaudeksi. Vaikea taloustilanne voi muutenkin kiristää tunteita, kun edessä on aina vain pelkkää niukkuuden jakamista. Hallituksen yhtenäisyyden kulissin horjuminen voi sinällään sopia kaikkien osapuolten laskelmiin, mutta pelkästä teatterista tuskin kaikessa on enää kyse.