Pohjoisiin merialueisiin kohdistuu kiihkeä kansainvälinen mielenkiinto. Se uhkaa heikentää Barentsin neuvoston roolia, sillä merialueet eivät kuulu tuon yhteistyön piiriin.
Barentsin maiden ulkoministerikokous pidettiin torstaina Norjan Harstadissa. Samana iltana Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Støre linjasi Tromssassa maan uuden hallituksen pohjoisen politiikkaa. Puheessaan hän Norjan ulkoministeriön julkaiseman version mukaan totesi muun muassa: "Pääsimme yksimielisyyteen periaatteesta, että Barents-yhteistyölle perustetaan kansainvälinen sihteeristö".
Tämä on mielenkiintoinen lausunto, sillä saman päivän aamuna Barentsin ulkoministerit nimenomaan eivät olleet yhtä mieltä asiasta. Kokouksen julkilausumaan vain kirjattiin, että Norja on tällaisen tarjouksen tehnyt ja virkamiesten on sitä määrä tutkia tarkemmin. Asiasta erikseen kysyttäessä Suomi ja Ruotsi eivät ottaneet mitään kantaa; ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan Suomen kanta on aidosti avoin.
Se, että asiaa selvitetään ei vielä tarkoita, että siitä olisi periaatteessa sovittu. Ei, vaikka ministeri Støre Harstadissa voimakkaasti vetosi Norjan Kirkkoniemeen tarjoaman Barents-sihteeristön puolesta. Yksimielisyydestä on myös vaikea puhua tilanteessa, jossa ainakin Pohjois-Suomen maakunnat tiukasti vastustavat koko ajatusta. Pohjoissuomalaisten pelko on, että kaiken toiminnan painopiste olisi tämän jälkeen entistäkin vahvemmin Norjassa.
Itse asiassa Støren puhe Tromssassa voi olla omiaan vahvistamaan tällaisia tunnelmia. 600 kuulijan edessä Norjan ulkoministeri kertoi uuden hallituksen erittäin vahvasta panostuksesta pohjoiseen. Maan poliittinen sitoutuminen pohjoisen suuntaan on tämän jäljiltä jopa jo historiallisen vahvaa, mikä on merkittävä asia. Mutta tämä tarkoittaa ennen muuta aktiivisuutta merialueilla ja kahdenvälisiä Norjan ja Venäjän suhteita.
Pohjoisen toisia naapureita Suomea ja Ruotsia ei pitkässä puheessa mainittu lainkaan yhteistyökumppaneina. Monenkeskinen Barents-yhteistyö sivuutettiin lyhyellä maininnalla, joka lähinnä liittyy Norjan sihteeristötarjoukseen.
Keskeinen aloite puheessa on Barents 2020-projekti, laaja Norjan vetämä tutkimus- ja kehitysohjelma. Ulkoapäin katsoen huomio kiinnittyy heti sen nimeen: Barents 2010 -projekti on nimittäin Barentsin alueneuvoston ohjelma alueneuvoston tulevan toiminnan kehittämiseksi.
Vaikutelmaksi jää, että Norja on monopolisoimassa Barents-nimen omiin sisä- ja ulkopoliittisiin tarkoituksiinsa. Barentsin euroarktisen neuvoston puheenjohtajana juuri aloittaneelle Suomelle tämä kaikki saattaa merkitä jonkinasteisia ongelmia. Esimerkiksi sihteeristökysymys saattaa nousta vaikeammaksi asiaksi kuin sen pitäisi ollakaan.
Joka tapauksessa alueen ihmiset asuvat maalla, eivät merellä, ja pohjoisen asukkaille juuri monenkeskinen Barents-yhteistyö on yhä tarpeellinen väline. Suomen puheenjohtajuuskauden ohjelma on harkittu kokonaisuus, jossa talouden edistäminen yhdistyy kestävään kehitykseen. Samaan aikaan Suomelle on tulossa EU-puheenjohtajuus ja pohjoisen ulottuvuuden politiikka linjataan uudelleen, joten paljon mahdollisuuksia on käsien ulottuvilla. Myös Suomen ulkoministeriön on tässä osattava katsoa pohjoiseen.
Taloudessa on raivattava pois etenkin arjen kanssakäymisen esteitä, mutta samalla on paikallaan katsoa asioita hyvinkin laajasti. Kokouksessa esillä ollut uusi kuljetusväylä Aasiasta Venäjän ja Pohjois-Suomen kautta Euroopan ja Atlantin satamiin ei ole haihattelua, vaan edistämisen arvoinen ajatus.