Lapissa on helmikuun alusta 50 000 hehtaaria uutta suojelualuetta, kun laki Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta tulee voimaan. Puisto koostuu 1938 perustetusta Pallas-Ounastunturin kansallispuistosta ja nyt sen eteläpäähän liitettävästä Ylläs-Aakenuksen alueesta.
Uusi puisto on kooltaan 102 000 hehtaaria ja Lemmenjoen ja UK-kansallispuistojen jälkeen se on maan kolmanneksi suurin.
Neljän kunnan kautta kulkevalla puistolla on pituutta on lähes 100 kilometriä. Alue sisältyy lähes kokonaisuudessaan Natura 2000-verkoston Suomen ehdotukseen.
Puisto tulee Metsähallituksen hallintaan ja hoitoon. Ylläs-Aakenuksen aluetta ehdotettiin kansallispuistoksi jo kansallispuistokomitean mietinnössä 1976. Alue mainitaan erääksi maan merkittävimmistä luonnonmetsien ja eteläisen tunturiluonnon suojelualueeksi.
Ilman ristiriitoja kansallispuistoa ei perustettu. Auki jäivät paikallisten vanhat nautinta- ja käyttöoikeudet, jotka oli kirjattu entiseen Pallas-Ounastunturin puistolakiin. Nyt niihin palataan jälkikäteen asetuksessa sekä hoito- ja käyttösuunnitelmassa, jonka tekee puiston isäntä eli Metsähallitus ja hyväksyy ympäristöministeriö.
Puiston sisälle jäi 1 000 hehtaaria yksityisten omistamia maita. Ne valtio hankkii itselleen ostamalla tai pakkolunastamalla. Vapaaehtoisiakin kauppoja on tehty, mutta "metsävaltion" menettely on herättänyt myös paljon pahaa verta.
Parhaillaan esimerkiksi on pakkolunastusuhan edessä kittiläläisen perikunnan omistama 300 hehtaarin tila lähellä Pahtavuoman kaivosta.
Perikunta ei pitänyt riittävänä 30 kilometriä pohjoisempaa tarjottua 96 hehtaarin aluetta ja kummeksuu, ettei alueiden arviointiin käytetä ulkopuolisia asiantuntijoita.
Perikunta yritti myös vippaskonstia eli olisi suojellut itse tilansa. Se ei kuitenkaan ole systeemin mukaista.
Lain säätämisen
kiitetty kiemura
Laki Pallas-Yllästunturin suurkansallispuistosta ei mennyt läpi perinteisen suoraviivaisesti, vaikka hyväksymisen piti olla läpihuutojuttu.
Hallituksen lakiesityksestä lausuntoa pyydettiin vain lähinnä luontoarvoja mittaavalta ympäristövaliokunnalta.
Pohjoisen edustajat saivat kuitenkin kammettua lakiesityksen myös perustuslakivaliokuntaan. Se kirjasikin, että vähintään nautintaperusteisiin oikeuksiin rinnastettava oikeus kalastaa on omaisuudensuojan piiriin kuuluva varallisuusarvoinen etu.
Jotta lakiehdotus voidaan säätää tavallisessa järjestyksessä, valiokunnan mielestä suoraan laista tulee käydä ilmi ne pääperiaatteet, joilla saamelaiset ja muut paikalliset asukkaat saavat kalastaa ja metsästää sekä ottaa metsästä kotitarvepuuta.
Valiokunta myös viittasi ainakin osittain kiistanalaisiin maanomistusoloihin.
Viimeisin tutkimus on asettanut valtion ehdottoman omistusoikeuden kyseenalaiseksi ja käräjillä on palautettu vanhoihin asiakirjoihin perustuen varsinkin kalastukseen liittyviä vanhoja tilaoikeuksia, jotka tilallisilta on aikojen kuluessa yksipuolisesti poistettu.
Eduskunta ei perustuslakivaliokunnan esittämään lakimuutokseen ryhtynyt, mutta kirjautti lähes yksimielisenä kannanottonaan, että paikallisten kalastus- ja metsästysoikeudet on säilytettävä.
Tapa on vielä avoin, mutta metsästyslakia tuskin puretaan. Uuden puiston kalastuskieltoalueista annetaan erillinen asetus.
Kyrön lapinkylän puheenjohtaja Unto Autto Kittilän Raattamasta sanoo uskon asioiden järjestymiseen olevan kovilla.
"Mutta kun se on melkein eduskunnan yksimielinen tahto, eiköhän virkamiehet sitten kirjoita niin. Me kalastamme ja metsästämme tietenkin vanhaan tapaan ja seuraava paikka on tietenkin oikeuslaitos, jos sitä tarvitaan."
Myös Raattamassa on kaivettu esiin kaikki vanhat tilakirjat sen selvittämiseksi, mitkä aikanaan ovat olleet todellisia omistuksia ja jotka mahdollisesti aikojen kuluessa ovat vahvemman oikeudella vain kallistuneet valtion kukkaroon. Samaa työtä tehdään Lapissa laajemmaltikin ja myös keskistetysti.
Tunturi-Lapin Kehitys ry:n toimitusjohtaja Markku Mäkitalo näkee lain säätämisprosessissa myönteistäkin, vaikka paikallisten oikeuksia ei lakitekstiin saatukaan.
"Eduskunnassa saatiin aikaan keskustelu näistä oikeuksista. 2000-luvulta on jo korkeimman oikeuden päätöksiä, joiden mukaan kalastus, metsästys ja kotitarvepuun otto ovat tiloille omistusoikeuden luonteisia oikeuksia. Kyse itse asiassa on niiden tilojen oikeuksista, jotka muutamalla asetuksella on Länsi-Lapissa siirretty metsähallitukselle 1800-luvun lopulla."
Enontekiön kunnanjohtaja Pentti Keskitalo on harmistunut, ettei kunnan toivomusta puiston pohjoispään suhteen noteerattu. Kunta toivoi Ounastunturin tienoosta monitoiminta- ja virkistysaluetta, jota olisi voitu käyttää matkailun tarpeisiin.
Enontekiöläisten ainaisen äimistelyn aihe on, että saman puiston, mutta toisen kunnan, alueella olevaa Pallasta voidaan ja saadaan kehittää matkailualueena. Hiihtohissikin siellä on.