Helsinki
Tapio Suomisen historiallinen Lappi-eepos Mosku - lajinsa viimeinen on ehtinyt herättää intohimoja jo ennen ensi-iltaansa, joka on 14.2.
Kohu liittyy jo elinaikanaan kiistellyn eränkävijän ja poronomistajan Aleksi Hihnavaaran (1882-1938) persoonaan ja etenkin hänen porovarkauksiin liittyviin kostoretkiinsä koltta-alueelle itärajan pinnassa. Skábmagovat-elokuvajuhlilla Inarissa elokuvaa on syytetty vanhojen arpien auki repimisestä (Kaleva 26.1.).
Ohjaaja Tapio Suomisen mielestä syytökset heijastelevat vanhoja kaunoja, jotka hän näkee pohjoisen suljettujen yhteisöjen erityiseksi ongelmaksi. "Koltathan on kuvattu elokuvassa veikeästi, ja mukana on myös Moskun ja kolttien välinen sovintokuvio. Se perustuu tositapahtumiin, jotka on haluttu unohtaa."
Oikea haju
tärkeintä
Venny-sarjan yhteydessä on paljon puhuttu "oikeasta" tavasta tehdä historiallista draamaa. Suomiselle historiallisen fiktion tekijän vastuu ja toisaalta vapaus on veteen piirretty viiva.
"Mosku-elokuva pitää sisällään monta eri maailmaa. Niiden kaikkien olosuhteet, omistuskäsitteen häilyvyys ja toisaalta korpilaki olivat aivan erilaiset kuin nykyään. Tärkeintä elokuvantekijälle on löytää oikea haju asioista, olla uskollinen tosiasioiden hengelle."
Fiktion viehtymys poikkeusyksilöihin on varmasti syynä siihen, että Moskun kaltainen hahmo on valkokankaalle päätynyt.
"Ympäristönsä kanssa törmäyskurssilla oleva, omilla jaloillaan seisova tervaskanto kiinnostaa", Suominen toteaa ja kuvaa Moskua ristiriitaiseksi hahmoksi josta on monta tulkintaa.
"Tämä on minun dramaturginen tiivistykseni aiheesta, josta olisi saanut vaikka kuinka monta elokuvaa."
Kiistely oikeasta Mosku-kuvasta jatkunee, ja hyvä niin, sillä varmasti monille kipeä aihe ei tyhjene yhteen ennen kaikkea viihteelliseksi tarkoitettuun yksilötarinaan.
Suomiselle oma Lappi- ja luontosuhde on tärkeä.
"Minun ilmansuuntani on ollut pohjoinen pikkupojasta asti. Vietän kaikki kesät Lapissa enkä kusaisekaan etelään päin." Suominen kannattaa alueellista elokuvantekoa, jossa hyödynnetään paikallisia resursseja.
Moskussa on käytetty poroisäntiä ja muuta kylänväkeä, amatöörejä nähdään jopa melko suurissa sivurooleissa. "Ihan kansainvälisestikin ajateltuna Lappihan on kiinnostavin asia mitä meillä on", Suominen summaa.
Seuraavaksi ohjaaja suunnittelee sukeltavansa vielä pitemmälle Lapin historiaan, ja tällä kertaa saamelaisten näkökulmasta. Arvoneutraaliksi jäävää kuvausta alueen historiasta on varmasti mahdotonta tehdä silläkään kertaa.
