Oulun seudulla on ollut alueellistamisessa nyrkkeilysäkin osa. On otettu vastaan iskuja ja seurattu kädettöminä, kun valtio on sijoittanut työpaikkojaan muualle mutta ei tänne. Yksi odotus kuitenkin lopulta täyttyi, kun kaupunkiin on nyt luvassa 22 työpaikkaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen
THL:n yksikköön.
Oululle se ei sinänsä ole piristysruiske akuutteihin vaivoihin, sille virat ovat tulossa vähitellen vuoteen 2015 mennessä. Silti päätöksen periaatteellinen merkitys on suurempi. Oulu ei pääkaupungin alueellistajien kartoissa ole sittenkään pelkkä valkoinen täplä. Lapsirikkaan alueen kannalta on myös perustelua, että sen keskuskaupunkiin saadaan entistä vahvempi lasten, nuorten ja lapsiperheiden terveyteen ja hyvinvointiin painottuva THL:n osa.
Alueellistamisen tielle yritetään jatkuvasti kasata uusia esteitä. Kokoomuksen helsinkiläisedustaja Sari Sarkomaa esimerkiksi vaatii hallitusta pysäyttämään kaikki meneillään olevat alueellistamisvalmistelut, koska aiemmat päätökset eivät hänen mukaansa ole olleet onnistuneita.
Ei kannata lopettaa. Alueellistamisia ei pidä arvioida yhden, kahden tai edes viiden vuoden perusteella. Kyse on paljon pitemmistä vaikutuksista. Alueellistaminen esimerkiksi tukee sitä, että valtion tärkeisiin tehtäviin saadaan vastedeskin pätevää väkeä kohtuukustannuksin. Pääkaupungin työmarkkinoilla se ei aina ole päivänselvää. Eikä väärin ole vaatia maan osien tasapuolista kohteluakaan.
Sitä ei kannata kiistää, etteivätkö siirrot aina jossain kirpaise. Niin kirpaisi jo pääkaupungin siirto Turusta Helsinkiin 1800-luvulla.