Nokian kaupungissa tuhannet ihmiset ovat tietämättään juoneet vesijohtoveden ja jäteveden sekoitusta, ikävin seurauksin. Vatsatautien aalto on saanut paikkakunnan elämän sekaisin.
Näin voi tapahtua vain, jos moni asia menee raskaasti pieleen. Onnettomuus on kaiken toivon mukaan yksittäistapaus, jonka ei voi uskoa toistuvan Suomen muissa vesilaitoksissa. Toki niiden on tehtävä omat tarkastuksensa, mutta yleispätevin opetus liittyy tapauksen tiedotukseen.
Nyt nokialaisia sairastui satamäärin siksi, että he eivät yksinkertaisesti tienneet hanaveden muuttuneen juomakelvottomaksi. On jollain tavoin ymmärrettävää, että aivan alkuvaiheessa viranomaisetkaan eivät tienneet, mitä oikein on tapahtunut.
Mutta heti kun aavistus juomaveden pilaantumisesta oli olemassa, asiasta olisi pitänyt tiedottaa kaikille veden käyttäjille. Sen sijaan kaikki tehtiin aivan liian myöhään ja aivan liian kehnosti.
Tällaisessa tilanteessa ei riitä internet, ei uutinen paikkakunnan lehdissä, ei katuja kiertävä kaiutinauto eikä radio, johon Nokialla ei edes turvauduttu. Varoitus ja toimintaohjeet on saatava jokaisesta ovesta sisään, aikailematta.
Nokialla tiedotus meni pahasti pieleen, mutta monellako paikkakunnalla olisi vastaavassa tilanteessa onnistuttu? Internetin tai tiedotusvälineiden kautta ei voi tavoittaa kaikkia, jolloin ainoaksi keinoksi jää jalkatyö. Sellaisen organisointi taas ei ole mitenkään helppoa.
Tapauksen myötä kuntien on syytä käydä kunnolla läpi omat kriisitiedotusvalmiutensa. Ongelmilla kun on tapana syntyä silloin, kun niitä ei osata odottaa.