Espanjaan kuuluvassa Kataloniassa on edetty tilanteeseen, josta ulospääsy ilman vau-rioita näyttää lähes mahdottomalta.
Kataloniassa aiotaan järjestää sunnuntaina kansanäänestys maakunnan itsenäistymisestä. Espanjan keskusvalta torjuu jyrkästi sekä äänestyksen että itsenäisyystavoitteen.
Merkit eivät lupaa hyvää. Riskejä kasvattaa jo se, että maakunnassa on nyt sekä keskusvallan lähettämiä poliiseja ja kansalliskaartin sotilaita että Katalonian aluepoliisin väkeä. Kriittinen kysymys on, kuuntelevatko kaikki samoja komentoja.
Jos itsenäisyyden kannattajat todella voittavat äänestyksen ja julistavat Katalonian itsenäiseksi, Madridin keskusvallan on pakko reagoida voimakkaasti.
El Pais -lehti arvioi pääkirjoituksessaan pari päivää sitten, että Espanja on nyt vakavammassa kriisissä kuin kertaakaan vuoden 1981. Tuona vuonna höyrypäisten upseerien joukko teki vallankaappausyrityksen miehittämällä vuorokaudeksi parlamentin eli cortesin.
Kysymys Katalonian roolista osana Espanjaa on vanha. Francisco Francon diktatuurin päätyttyä Katalonia sai vuonna 1979 autonomisen aseman. Esimerkiksi katalaanin kielestä tuli espanjan kanssa tasavertainen virallinen kieli.
Katalonian pyrkimykset laajempaan itsehallintoon kaatuivat Espanjan perustuslakituomioistuimessa vuonna 2010. Päätös oli maakunnassa valtava pettymys ja protestien käynnistäjä. Tapahtuma vauhditti asioiden kulkua kohti sitä pistettä, jossa nyt ollaan.
Teollistuneessa 7,5 miljoonan asukkaan maakunnassa Madridin valtaa pidetään korruptoituneena, eikä aivan syyttä. Välejä hiertävät myös taloudelliset kysymykset. Katalaa-nien mukaan alue tilittää keskushallinnolle vuosittain noin 16 miljardia euroa enemmän kuin sieltä saa.
Espanjan hallitus vastaa, että progressiivisen verotuksen maassa varakkaiden pitääkin maksaa enemmän kuin köyhien. Tätä perustelua Kataloniassa ei kuitenkaan niellä.
Kiinnostavaa silti on, että todetuista ja väitetyistä vääryyksistä huolimatta Katalonian itsenäisyyttä kannattaa tutkitusti vähemmistö sen asukkaista. Enemmistö kuitenkin tukee itsenäisyysäänestystä.
Myös itsenäisyyden kannattajien joukossa on linjaeroja. Katalonian itsehallintoalueen johtaja Carles Puigdemont on todennut, että jos kyllä-äänet voittavat, siitä ei vielä seuraa välitöntä itsenäisyysjulistusta. Barcelonan pormestarin Ada Colaun mukaan taas itsenäisyysjulistus seuraisi 48 tunnin kuluttua äänestystuloksen valmistumisesta.
Kehuja eivät ansaitse myöskään Espanjan hallitus ja pääministeri Mariano Rajoy. Nämä pitävät tapahtumia lähinnä perustuslain uhmaamisena ja kieltäytyvät näkemästä niiden syvempiä taustoja.
On merkillistä, että eurooppalaisessa sivistysvaltiossa on edetty niin vaaralliseen tilanteeseen missä Espanja nyt on.
Espanja ja sen johtajat ovat Madridissa ja Barcelonassa kypsyyskokeessa, eikä ole varmaa, että he selviävät siitä kunnialla.