Keskiviikkona valtakunnan julkisuuteen lävähti uutinen, jonka mukaan pankeilla on mahdollisuus yksipuolisesti nostaa uusimpien asuntolainojen marginaalia.
Viestimille ei ole kunniaksi, että tieto tuli julki kuukausikaupalla sen jälkeen, kun muutos oli tehty mahdolliseksi. Ei tosin finanssialakaan ole siitä ääntä pitänyt, eivätkä kuluttajaviranomaiset tai rahoitustarkastus, jotka ovat asialle antaneet siunauksensa.
Mahdollisuuden lainan marginaalin laventamiseen, siis käytännössä koron nostoon, ovat jo ottaneet käyttöön Nordea ja Tapiola. Muutos on niin merkittävä, että siitä pitää ehdottomasti valistaa joka kerta erikseen asuntolainan ottoa harkitsevaa asiakasta. Ei riitä, että mahdollisuus koron nostoon kerrotaan lainasopimusten pikkupränteissä. Huolellinen asiakas lukee toki nekin ilman kehotuksia.
Jos asiakas myöntää pankille oikeuden koron nostoon, asia on sillä selvä. Jos ei hyväksy, lainaa voi kysyä vaikkapa sellaisesta pankista, joka ei tarjoa vastaavaa ehtoa sopimuksissaan. Valinta on siis asiakkaan, ja siksi uutisen aiheuttama kohu oli osaksi melua tyhjästä.
Periaatteelliselta kannalta asiaan liittyy kuitenkin kyseenalainen piirre. Jo viime pankkikriisin aikana pankkien holtittoman toiminnan maksajiksi joutuivat yksityiset ihmiset ja yritykset sekä veronmaksajat. Asuntoja ja omaisuutta pantiin armotta pakkomyyntiin, eikä sääliä juuri tunnettu takaajiaankaan kohtaan.
Mahdollisen seuraavankin kriisin varalta pankkien hyvinvoinnin turvaajat on siis etukäteen katsottu. Liiketoimintavirheiden maksajan paikka on jälleen varattu asiakkaalle. Ammattilaisten harkintakyvyttömyys siis sallitaan, amatöörien ei. Se ei ole oikeudenmukaista.