Pyöräsuunnistus - suunnistusta vai maastopyöräilyä? Nöyrää rastien etsimistä vai hiuksia nostattavaa extremea?
"Jaa-a... suunnistusta maastopyörällä. Vaikeassa maastossa vähän enemmän suunnistusta ja selkeämmässä maastossa vähän enemmän polkemista", lajin päävalmentaja ex-pyöräilijä Kari Myyryläinen pyörittelee.
Entä se toinen puoli? Onko vauhtia ja vaarallisia tilanteita?
Hiihtosuunnistajana paremmin itsensä tunnetuksi tehnyt Matti Keskinarkaus sanoo, ettei lajia voi verrata reikäpäisyydessä alamäkipyöräilyyn. Ei alkuunkaan, vaikka rastien perässä poljetaankin välillä rankasti ylös ja alas.
"Ripaus extreme on, mutta vain ripaus. Kisan henkinen olemus on aikalailla sama kuin hiihtosuunnistuksessa", pyöräsuunnistajanakin Suomen ja maailman huippua oleva Ounasvaaran Hiihtoseuran rastien metsästäjä sanoo.
Käytännössä ripaus syntyy vauhdin ja maaston yhdistelmästä. Metsäpoluilla ja rinteillä keskinopeus nousee herkästi 25 kilometriin tunnissa, eikä alamäissä auta liikaa jarrukahvaa hamuta. Kisareitillä voi olla korkeuseroa jopa 500 metriä.
"Kuhmuja, mustelmia ja pikku haavoja. Ei onneksi mitään sen pahempaa", Keskinarkaus summaa tämän kesän saldon.
"Mutta juuri se vauhti tässä viehättääkin. Onneksi ikä on tuonut vähän järkeä päähän, etten mene aivan jokaisesta eteen tulevasta paikasta."
Talvi on yhä
tärkeämpi
Matti Keskinarkaus, 27, on hiihtosuunnistuksen normaalimatkan hallitseva maailmanmestari. Pyöräpuolelta suuret saavutukset ovat vielä antaneet odottaa itseään, mutta maailmancupissa Keskinarkaus on tänä kesänä ollut kaksi kertaa aivan palkintopallin tuntumassa neljäntenä. Taskussa on yksi cupin viestivoitto.
Pyöräsuunnistus on ollut rovaniemeläisen lajiohjelmassa kolme vuotta. Jo sitä ennen hän on polkenut kilpaa maastopyörällä, joten siirtyminen lajista kolmanteen sujui ihan itsestään.
Keskinarkaus on menettänyt pyöräsuunnistukselle pikkusormensa, mutta koko kättä se ei ole haukannut - eikä haukkaa.
"Joo eli ei. Talvi ja hiihtosuunnistus ovat minulle tärkeämpiä. Pyöräsuunnistus ja maastopyöräily ovat ennen muuta hyvää harjoitusta hiihtosuunnistukseen", Keskinarkaus sanoo.
Tärkeysjärjestyksestä kertoo paljon se, että Keskinarkaus jättää väliin pyöräsuunnistuksen viimeiset maailmancupin kisat Italiassa (9.-12.10.). Talven haasteet painavat jo päälle.
"Hiihtosuunnistuksessa on MM-kisavuosi, ja minulla on titteli puolustettavana."
Muutenkin hiihtosuunnistus tuntuu yhä edelleen enemmän Keskinarkauksen omalta lajilta. Maailmanmestari sanoo, että suksilla on haastetta enemmän kuin satulassa.
"Pyöräsuunnistuksessa on enemmän kilpailijoita, mutta kärki on kapeampi kuin hiihtosuunnistuksessa. Hiihtosuunnistuksessa on viivalla aina vähintään 15 sellaista kaveria, joka voi voittaa kisan. Kesän pyöräcupissa palkintosijoilla on pyörinyt sama viiden miehen kopla. "
Nälkä kasvanut
syödessä
Harjoitusmuoto tai ei, niin menestystavoitteita Keskinarkauksella on pyöräsuunnistuksestakin. Ensimmäinen kesä maailmancupissa jätti kipinää tulevia kesiä varten.
"Olin pari kertaa niin lähellä palkintopallia, että nälkä kasvoi syödessä", Keskinarkaus sanoo.
Nälkää kasvatti myös viestivoitto, jossa Keskinarkaus näytteli pääroolia. Hän nykäisi toisella osuudella 40 sekunnin eron kaulassa viiteen minuuttiin.
Tulevina kesinä ei maailmancupia poljeta. Ensi kesästä alkaen pyöräsuunnistajien kalenteriin ilmestyvät vuosittaiset MM-kisat. Australiassa poljettavat kisat kummittelevat myös Keskinarkauksen ajatuksissa.
"Tämän kesän tavoite oli antaa sellaiset näytöt, että mahdun kisajoukkueeseen."
Ennen ensi kesän MM-kisoja rovaniemeläinen jahtaa MM-mitaleja helmikuussa Östersundissa. Hiihtosuunnistuksen kansallinen kilpailukausi alkaa jo joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Porissa Finnairin lentäjäkoulussa opiskeleva Keskinarkaus suunnittelee siirtyvänsä Lapin lumille joskus marraskuun alussa. Sitä ennen miehen suksi suihkii Jämin hiihtoputkessa. Satulaan Keskinarkaus ei enää tälle syksylle kiipeä, ei ainakaan kilpailumielessä.
"Pyörä on vielä edellisen kisareissun jälkeen palasina paketissa."