Tilastokeskus on analysoinut meneillään olevien kuntavaalien ehdokkaat. Miesehdokkaiden keski-ikä koko maassa on 49,8 ja naisten tasan 47 vuotta.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna miesehdokkaiden suurin ikäryhmä on 60–64 -vuotiaat. Naisehdokkaista suurimman ikäryhmän muodostavat 45–49 -vuotiaat. Mitä nuorempiin ikäryhmiin mennään, sitä pienemmiksi joukot kutistuvat, niin miehissä kuin naisissa.
Tilastokeskuksen analyysi ei ole ilosanoma yhdellekään puolueelle. Se kun on selkeä viesti siitä, että puolueiden ja yleensäkin politiikan vetovoima ei ole sitä luokkaa, että puolueet voisivat ylpeinä polleilla tarjoavansa kuntapäättäjiksi uutta verta, tuoreita kasvoja ja seuraavaa sukupolvea.
Poikkeuksiakin toki löytyy, ainakin paikallisesti. Ehdokkaiden ikäjakauman näkökulmasta Vasemmistoliitto on selkeä poikkeus Raahessa.
Vasemmistoliitolla on listallaan enemmän nuoria ehdokkaita kuin muilla puolueilla Raahessa yhteensä. Listalta löytyy useampia alle 20-vuotiaitakin ehdokkaita.
Vaikka Vasemmistoliitto onkin onnistunut houkuttelemaan nuoria ehdokkaita, ei se vielä riitä tuomaan raahelaiseen päätöksentekoon uutta sukupolvea. Ei ainakaan vielä näissä vaaleissa.
Raahen 43-jäseniseen kaupunginvaltuustoon on tyrkyllä 187 ehdokasta. Heistä 44 on eläkeläisiä.
Ei millään pahalla, mutta onhan se aika paljon.
Miksi parhaassa työiässä olevat tai siihen ikään vasta tulossa olevat kuntalaiset eivät jaksa kiinnostua yhteisten asioiden hoitamisesta ja kunnallisesta päätöksenteosta? Siinä on kysymys, jota pitäisi pohtia raahelaisissakin kunnallisjärjestöissä.
Samalla voisi miettiä sitä, miten kunnallisjärjestön ja sen konkariosaston kannattaisi toimia, että mukaan lupautunut potentiaalinen uuden polven päättäjä pidetään mukana pitempäänkin kuin yhden tai kahden valtuustokauden ajan.
Jokainen nuori puolueeseen värvätty ei ole Pyry-Pekka Suonsivu, joka nyt 35-vuotiaana keskustan valtuutettuna ja vieläpä Raahen kaupunginhallituksen puheenjohtajana julistaa politiikan olevan edelleen nautinto, rakas harrastus ja suorastaan ihanaa.
Kaksi-, kolmi- ja nelikymppinenkin nuori politiikan harrastaja on nopeasti ahdingossa ajankäyttönsä kanssa, jos kunnallisjärjestö lataa tulokkaan harteille liian nopeasti ja liian paljon vastuuta ja odotuksia. Kun samaan puntariin asetetaan koti ja perhe, työ, kaikki muut kiinnostuksen kohteet ja vielä politiikka iltakokouksineen, käy usein niin, että politiikka karsitaan listalta ensimmäisenä.
Kokoomus sai Raahessa 2000-luvun alkupuolella listalleen ja vielä valtuustoon Pia Bergströmin. Hän on edelleen alle nelikymppinen, mutta ei ole enää ehdolla näissä vaaleissa.
Kahden valtuustokauden aikana kokoomuslaiset ehtivät sysätä nuorelle tulokkaalle tekemistä enemmän kuin laki sallii aina kansanedustajaehdokkuuksista maakuntavaltuustoon ja -hallitukseen sekä lukuisiin muihin luottamustehtäviin. Lopulta Bergström sanoi kiitos ei ja ryhtyi myymään rintsikoita.
Keskusta sai neljä vuotta sitten houkutelluksi ehdokkaakseen uransa pesäpallokentillä päättäneen Sami Aholan. Lyöjäkuninkaalle tyypillisesti Ahola löi läpi ja nappasi paikan Raahen kaupunginvaltuustossa.
Nyt Aholakaan ei ole enää ehdolla. Kymmenen kertaa häntä kyllä pyydettiin, mutta kymmenen kertaa vastaus oli ei. Tärkeysjärjestyksessä perhe ja työ yrittäjänä veivät voiton.
Kun Sami Aholalle siunaantuu joskus iltaisin vapaata aikaa, hän todennäköisesti istuu paljon mieluummin kesäautoksi hankkimansa Chevrolet Camaron ratin kuin kokouspöydän taakse.
Ei millään pahalla, mutta onhan se täysin ymmärrettävää.