Valta SDP:ssä on vaihtunut. Antti Rinne peittosi niukasti istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen Seinäjoella viime viikolla. Urpilainen oli todennut jo ennen puoluekokousta, että häviön tullen hän ei jatka ministerinä. Hän pohtii myös sitä, asettuuko lainkaan ehdolle kevään 2015 eduskuntavaaleissa.
Urpilaisen menettely on aivan oikea. Kun valtaa haluaa ja lopulta saa, sitä pitää ryhtyä käyttämään. Siksi on vaikea käsittää, miksi Urpilainen jättää paikkansa ministerinä näillä näkymin vasta juhannukselta. Siihen on aikaa yli kuukausi. Rinne on sanonut olevansa valmis ministeriksi, ja kun näin on, on tehtävään hypättävä heti. Nykyisen presidentin kanssa ministerinvaihdoksen voi kyllä järjestää sujuvasti.
SDP:n entinen puheenjohtajan Pertti Paasio on joskus todennut, että ”kun asettuu ehdolle, siinä on riski tulla valituksi”. Vaikuttaa hiukan siltä, että Rinteelle ja hänen tukijoukoilleen kävi näin. Valinta yllätti. Muuten ei hidastelua voi selittää. Luulisi ison puolueen puheenjohtajaksi nousevan miettineen jo etukäteen, miten puolueensa ministeriryhmän järjestää, kenet ottaa avustajikseen jne.
Johtajuus on otettava heti, kakistelematta.
Urpilainen ei enää käytännössä toimi samoin valtuuksin kuin ennen perjantain puheenjohtajaäänestystä. Myös kansainvälisissä yhteyksissä hänen asemansa muutos on pantu merkille. Vaikka Urpilainen todistelee esimerkiksi EU-ympyröissä edustavansa Suomen kantaa, EU-kollegat tietävät hänen olevan poissa kuvioista kesän jälkeen.
Vastaavasti Rinteen on solmittava luontevat yhteydet yli rajojen välittömästi. Se käy parhaiten ministerinä ministerintehtävissä.
Samoin hallituskumppanien kannalta on selkeämpää, että uusi puheenjohtaja kantaa vastuunsa hallituksesta välittömästi.
Pääkirjoitus