"Filosofeja onkin kahdenlaisia: ammattifilosofeja, jotka ovat omistautuneet filosofialle, ja maallikkofilosofeja, jotka ovat omistautuneet maailmalle. Saarisessa elää ammattifilosofin rinnalla maallikkofilosofi, joka pystyy näkemään maailman uutena, silmissä räjähtävänä, punkmaailmana", vertaili tuleva filosofian tohtori Jan Blomstedt nuoren filosofian tohtorin Esa Saarisen kaksia kasvoja keväällä 1980.
Helsingin Sanomien alunperin julkaisema haastattelu päätyi myös Blomstedtin ja Saarisen yhdessä tekemään Punkakatemia-kirjaan (Soundi-kirjat 1980).
Kirjoituskokoelman tekijöiden mielestä suomalaisen yhteiskunnan kokonaisilmapiiri oli tuolloin yksi-ilmeinen ja kaipasi vaihtoehtoja, kiihoketta ja provosointia.
Punkakatemia vastasi tähän haasteeseen onnistuneesti. Kirjasta itsestään tuli myös vaihtoehto, kun se onnistui tietoisesti ärsyttämään kulttuuri- ja erityisesti kirjallisuuspiirejä.
Mutta toisaalta teos kummastutti älyllisyydellään ja filosofisella otteellaan rock- ja punkpiirejä. Jo pelkkä Punkakatemian kannen mukaelma Sex Pistolsin Never Mind the Bollocks -albumin kansikuvasta tuomittiin rockpiireissä ankarasti.
"Nykynäkökulmasta katsottuna on ällistyttävää, että epämääräisestä kustantamosta tuleva vaihtoehtokirjanen sai osakseen valtavaa huomiota ja synnytti valtakulttuuriin nähden valtavan huutomerkin", filosofi-toimitusjohtaja-Saarinen muistelee 26 vuotta myöhemmin.
Energistä meininkiä
Jan Blomstedtin punktohtoriksi tituleeraama Saarinen oli tohkeissaan punkin tai laajemmin uuden aallon kanssa eikä hän häpeä innostumistaan nyt liki 30 vuotta myöhemmin.
"Punk oli kerta kaikkiaan erilaista, mutta erilaisuudessaan ilmaisuvoimaista. Mutta en koskaan ajatellut punkia musiikkina niin kauhean puristisesti. Ajattelin punkin ja uuden aallon yhtenä kokonaisuutena, jossa oli Pelle Miljoonaa ja Kollaa Kestäätä eli vaihtoehtoista nuorta energistä meininkiä, josta olin innostunut ja jonka keihäänkärkenä oli punk."
Yksi osoitus Saarisen hurahtamisesta punkiin oli alunperin Vartija-lehdessä 1980 julkaistu katsaus Punkliike - Mitä se on ja mitä siitä voidaan oppia. Katsaus toimii yhä edelleenkin hyvänä perusjohdatuksena silloin vielä leikkikouluiässä olleeseen punkliikkeeseen.
Järki ei riitä
Esa Saariselle koko 1980-luku oli vaihtoehtojen hakemisen vuosikymmen ja Punkakatemia oli ensimmäisiä keskeisiä ponnistuksia siinä suhteessa.
Vaihtoehtoisuudesta tuli valtavirtaa, mutta punk tartutti jotain pysyvää filosofi-Saarisen ajatteluun ja oppeihin.
"Yhtenä isona asiana tarttui ajatus tunnetotuudesta. Tulin yliopistosta ja uskoin siihen, että järjen kautta kaikki olennainen on kuvattavissa. Tämä osoittautui liian kapeaksi lähestymistavaksi punkin ilmentämään tunnetotuusmaailmaan nähden", Saarinen myöntää.
Tunnetotuus onkin punkherätyksen jälkeen elänyt Saarisen työssä ja toiminnassa yhtenä keskeisenä ohjenuorana.
"Yritän luoda luentoja, seminaareja ja filosofiaa sellaisella tavalla, että näissä jutuissa on vahvasti tunnekomponentti mukana. Tälle ajattelutavalle punkin tunnetotuuspainotus antoi henkireiän."
Saariselle toinen tärkeä punkista noussut juttu oli powerin - voiman ja energian - ajatus.
"Halu hakea sellaista, mikä puhuttelee ja tärisyttää. Mikä avaa ja missä on energiaa", Esa Saarinen korostaa.
Olipa kerran punk -juttusarjassa pureudutaan siihen, miten punk rantautui 30 vuotta sitten Suomeen ja millaiset jäljet se jätti suomalaiseen kulttuuriin. Sarjan aiemmat osat on julkaistu 2.10, 6.10 ja 23.10.