Tämän päivän isoäidit muistelevat, miten 1960- ja 1970-luvuilla neuvottiin antamaan vastasyntyneille appelsiinimehua tai sokerilientä. Jo kolmikuiselle annettiin liharuokaa, eikä imetystä pidetty tärkeänä jatkaa sen jälkeen, kun lapsi saavutti kolmen kuukauden iän.
Vuosikymmenten saatossa lapsen ravitsemuksesta on annettu erilaisia suosituksia, jotka ovat perustuneet aikansa parhaimpaan tutkittuun tietoon. Uusin, 2004 annettu ja imetysmyönteisin suositus vuosikymmeniin on tullut lähemmäksi Maailman terveysjärjestön (WHO) 2001 julkaisemaa suositusta.
WHO:n mukaan rintamaito on parasta ravintoa lapselle sekä teollistuneissa maissa että kehitysmaissa. Se suositteleekin lapsen täysimetystä puolivuotiaaksi sekä imetyksen jatkumista kiinteän ruoan ohella aina siihen saakka, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Maailmanlaajuisena tavoitteena on saada täysimetetyiksi ainakin 80 prosenttia lapsista neljän kuukauden ikään saakka.
Suomen lastenlääkäriyhdistys antoi 2001 ministeriölle lausunnon WHO:n suosituksesta. Sen mukaan asiantuntijasuosituksissa oli todettu, ettei yli 12 kuukauden rintaruokinnalla saavuteta mitään etuja. Pääosin 1980-luvulla tehdyssä kotimaisessa tutkimuksessa ei todettu hyötyjä rintaruokinnan pidentämisestä yli kuuden kuukauden iän. Lausunto päätyi ehdottamaan, ettei silloin virallisesti suositeltua ruokintakäytäntöä muutettaisi.
Ministeriö kuitenkin muutti suosituksia imetyksen eduksi. Nykyinen suositus esittää rintamaitoa lapsen ainoaksi ravinnoksi kuuden kuukauden ikään saakka ja imetyksen jatkamista ainakin siihen saakka, kun lapsi täyttää vuoden.
Jo pitkään on tiedetty useista imetyksen terveydellisistä, emotionaalisista, kognitiivisista ja ravitsemuksellisista eduista. Sen on tiedetty antavan immuniteettisuojaa tauteja vastaan, vahvistavan rokotusten tehokkuutta, suojaavan lasta ripulilta ja vähentävän riskiä sairastua astmaan.
Uudet tutkimustulokset tukevat myös pitkään jatkuvaa imetystä. Kansanterveyslaitoksella tehtävä diabetestutkimus osoittaa, että pitkäkestoinen imetys vähentää riskiä sairastua 1. tyypin diabetekseen. Uusimmat ulkomaiset tutkimukset osoittavat imetyksen ehkäisevän myöhempää lihomista sekä pienentävän myöhempää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Länsimaisissa kulttuureissa on vieraannuttu erityisesti pitkästä imetyksestä. Se on rinnastunut keskusteluissa ja jopa virallisessa tiedossa alkukantaiseen ja epäsopivaan. Esimerkiksi oppikirjassa Lastentautiopin ydin (1992) todetaan, että "Arviot alikehittyneiden kansojen käyttäytymisestä viittaavat siihen, että lapsia on aikaisemmin imetetty pitkään, jopa vuosia".
Internetin keskustelupalstoilla julkinen tai taaperoikäisen imettäminen ovat tunteita kuohuttavia aiheita. Moni rinnastaa imettämisen ruumiin eritteitä tuottaviin toimintoihin ja kokee sen kuuluvan katseilta piiloon.
WHO:n tavoitteisiin pääseminen on Suomessa vielä kaukana. Myös Pohjoismaisessa vertailussa Suomi jää muista maista jälkeen. Tuoreimman selvityksen mukaan alle kuukauden ikäisistä vain 60 prosenttia ja kolme kuukautta täyttäneistä 51 prosenttia oli täysimetettyjä, vaikka luvuissa olikin tapahtunut edistymistä aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna.
Korkeimmat imetysluvut on todettu olevan niissä maissa, joissa on vahva imetyskulttuuri ja äitejä tuetaan heidän valinnassaan imettää. Esimerkiksi Norjassa on vahva yhteisöllinen tuki imettäville äideille, ja sitä pidetäänkin imetyksen mallimaana.
Imetystukihenkilön ja valtakunnallisen Imetyksen tuki ry:n varajäsenen, oululaisen Saara Leppälän mukaan Suomesta puuttuu kattava tuki imettäville äideille.
"Moni tietää suosituksista, mutta ei sitä, miten voittaa ongelmat kun niitä tulee kohdalle", hän kertoo.
Imetys jääkin usein äidin toivomusta lyhyemmäksi. Imetystuki ry peräänkuuluttaa tuen lisäksi imetystietouden levittämistä äideille ja koulutuksen lisäämistä ammattihenkilöille.