Helsinki
Kovin kesysti ottivat puolueet mittaa toisistaan työmarkkinajärjestöjen järjestämässä suuressa vaalipaneelissa tiistaina Helsingissä. Mukana kilvoittelemassa olivat kahdeksan eduskuntapuoluetta puheenjohtajineen. Kantaviksi teemoiksi nousivat hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen sekä verotus.
SAK:n; STTK:n sekä Akavan vaalipaneeli veti tiistaina Marinan saliin puolentuhatta lähinnä järjestöjen edustajaa. Samalla työmarkkinajärjestöjen puheenjohtajat Mikko Mäenpää ja Risto Piekka kehottivat Lauri Ihalaisen suulla kaikkia palkansaajia äänestämään.
Huoli äänestysinnosta onkin kova, sillä viime vaaleissa peräti 700 000 palkansaajaa jätti vaaliuurnat väliin.
Kolmikantamalli pitää
Mutta mikä sitten innostaisi äänestämään? Jotta vaaleista saataisiin muutakin kuin pelkät pääministerimittelöt, järjestöt pyrkivät pommittamaan puoluejohtajia asiakysymyksillä, jotka koskivat lähinnä veropohjan ja hyvinvointipalvelujen turvaamista sekä työllisyyden parantamista 75 prosenttiin.
"Se on kovempi tavoite kuin työttömyyden pudottaminen viiteen prosenttiin", Ihalainen painotti ja kiitti samalla Raimo Sailaksen väliraporttia työllisyyden lisäämiseksi. Vaikka ensi linjaukset viittaavatkin siihen, että jatkossa naisvaltaisille aloille luodaan uusia työmarkkinoita entistä pienemmillä palkoilla.
Neljä oppositiojohtajaa ja neljä hallituksen edustajaa saivat paneelin vetäjien Eva Polttilan ja Jyrki Koulumiehen letkeässä ohjauksessa luvan valita kysymykset, joihin vastaavat.
Mutta harvinaisen selväksi kävi heti ensi kierroksella se, että kaikki kannattavat vahvasti Suomen lamasta vetäneen kolmikantajärjestelmän säilyttämistä tulopoliittisten neuvottelujen perustana.
Myös perheen ja työaikojen joustava yhteensovittaminen jatkossa sai kaikkien puolueiden suuren suosion.
Samoin vaalien alla oltiin liikuttavan yksimielisiä siitä, että lapsilisiin tarvitaan korotuksia.
Itälälle pisteet
Yksi työmarkkinateema nousi kuitenkin hetkeksi polttopisteeseen ylitse muiden. Miesten ja naisten olematon palkkauksellinen tasa-arvo harmitti - ainakin vaalipuheen tasolla - niin Paavo Lipposta (sd.) kuin Anneli Jäätteenmäkeäkin (kesk.).
Jäätteenmäki esimerkiksi ehdotti - "ettei naisten euro olisi 80 senttiä" - palkkatason nostamiseksi monivuotista sopimusta. Kontrahtia tarvittaisiin niin kuntatalouden kuin valtionkin taholla.
Ville Itälä (kok.) otti kovimman kilpailijansa vastaan olkapäälle taputtaen ja seisoi alussa ihan herrasmiehenä odotellen Jäätteenmäen istuutumista. Mutta kun hetki koitti, kolmen prosentin kokonaiskasvuun ja sitä kautta vaaliohjelmansa rahoitukseen luottava turkulainen ei voinut olla iskemättä: "Miten voi tehdä suurempia lupauksia pienemmällä kasvulla. Täytyy olla joku kuluttajansuoja kun äänestää", näin Itälä vei puolituhantisen yleisön parhaat taputukset kotiin.
Syynä läimäykseen on se, että Jäätteenmäeltä puuttuvat vaalitaistosta teräaseet peräti helmikuun puoliväliin saakka. Silloin vasta keskusta aikoo paljastaa vaaliohjelmansa. Siihen saakka siis puoluejohtaja pitää kaikkea "hyvin tärkeänä" ja lupaa hyvin vakavana kymmenen kaunista perustelematta, mitenkään miten kaikki maksetaan. "Kannattaa malttaa", Jäätteenmäki vain lohdutti.
Suvi-Anne Siimes (vas.) puolestaan ei luvannut turhia, vaan naulasi verohelpotusten osalta selkeän tärkeysjärjestyksen: ensin on tutkittava palvelujen kehittämistarve ja vasta sitten katsottava, jääkö varaa veronalennuksiin.
Istuva pääministeri Paavo Lipponen taas lupasi kiristää veroja. Hänen mukaansa autoveron sekä tulevat alkoholi- ja tupakkaveron menetykset voidaan jatkossa paikata vain autoilun verotusta korottamalla, joko käyttömaksun tai polttoaineveron kautta. "Ne ovat ainoat keinot", Lipponen sanoi.
Osmo Soininvaara (vihr.) lisäsi vielä repertuaariin Oslossa käytössä olevat ruuhkamaksut. Mutta ne hänkin rajoittaa vain taajamiin.
Paneelin hiljaisin mies oli Jan-Erik Enestam (r.) Mutta sen hän sanoi, että verojen osalta olisi osin alennettava palkkaverotusta, joskaan ei niin, että kunnallisvero nousisi. Osa helpotuksista taas olisi kohdistettava joko välillisiin työvoimakustannuksiin tai palveluyritysten arvonlisäveron alentamiseen. "Kumpaankin raha ei riitä."