Pääkirjoitus

Rinta rinnan vaa­lei­hin

Sunnuntain toisesta vaalista tulee suoran kansanvaalin historian jännittävin koitos. Tarja Halosen etumatka on kuihtunut olemattomiin, ja ensi kerran näyttää mahdolliselta, että Sauli Niinistö voi voittaa vaalit.

Sunnuntain toisesta vaalista tulee suoran kansanvaalin historian jännittävin koitos. Tarja Halosen etumatka on kuihtunut olemattomiin, ja ensi kerran näyttää mahdolliselta, että Sauli Niinistö voi voittaa vaalit.

Suomalaiset äänestävät nyt kolmannen kerran puhdasoppisen suoran kansanvaalin toisella kierroksella kahden ehdokkaan välillä. Vaalitulosta jännitettiin rystyset valkeina niin 1994 kuin kuusi vuotta sittenkin, mutta tällä kertaa ilmassa on vieläkin enemmän sähköä. Sauli Niinistö on nimittäin pystynyt kuromaan umpeen Tarja Halosen etumatkan perjantaina julkaistun HS-gallupin mukaan.

Halosen ja Niinistön ero oli mittauksessa vain kaksi prosenttiyksikköä. Se tarkoittaa vaivaista 60 000--63 000 ääntä, jos äänestysprosentti pysyy tutulla tasolla. Kun HS-Gallupin virhemarginaali, yli kaksi viikkoa jatkunut Halosen kannatuksen lasku ja Niinistön suosion samanaikainen nousu otetaan huomioon, on täysin mahdollista, että presidenttipeli on tasan tällä hetkellä.

Niinistö on näin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa hänen voittonsa näyttää mahdolliselta. Perjantaihin saakka Halosen ero häneen oli etumatkan supistumisesta huolimatta niin selkeä, että Halonen näytti kulkevan kohti niukkaa voittoa. Nyt on syytä varautua siihen, että kumpi hyvänsä voi voittaa vaalit.

Noin 1,4 miljoonaa suomalaista on jo ottanut kantaa ehdokkaiden välillä ennakolta. Äänioikeutta voi vielä käyttää noin 2,6 miljoonaa ihmistä. On kuitenkin realistista odottaa , että uurnilla käy tänään 1,6--1,8 miljoonaa äänestäjää. He ratkaisevat sen, onko vuosiksi 2006--2012 valittavan presidentin nimi Tarja Halonen vai Sauli Niinistö.

Nämä vaalit ovat vahvistaneet ilmiötä, joka tuli tutuksi jo kahdella edelliskerralla: äänestäjien arvaamattomuuden. Varsinkin viime presidentinvaaleissa gallupien ykköstila vaihtui tiheään puolen vuoden aikana, mutta sen jälkeen kun Halosen johtoasema vakiintui vuoden vaihteessa 1999/2000, hän säilytti johtonsa loppuun asti. Nyt sen sijaan ihmiset ovat siirtäneet ratkaisunsa viime tippaan. Epävarmojen äänestäjien osuus on ollut tämän viikon mittauksissa poikkeuksellisen suuri: yli kolmannes. Sen takia saattaa myös käydä niin, että vaalitulos näyttääkin lopulta melko erilaiselta kuin mielipidemittaukset ensimmäisen ja toisen vaalin välillä. Äänestysvilkkaus ja sunnuntain sääkin voivat tehdä tepposensa gallupeille. Yleisesti arvioidaan, että Halonen hyötyy, jos äänestäjät lähtevät liikkeelle sankoin joukoin ja äänestysvilkkaus nousee 80 prosentin paikkeille.

Näitä vaaleja voi luonnehtia jo nyt demokratian ja yksittäisen äänestäjän riemukuluksi. Tulos on nimittäin varma vasta, kun viimeinenkin ääni on laskettu sunnuntai-iltana.

Pitkään näytti siltä, että vaalit olisivat vain jonkinlainen muodollisuus Halosen toisen kauden sinetöimiseksi. Kampanjointi, ehdokkaiden julkiset väittelyt sekä keskustalaisten tulo Niinistön tueksi toisella kierroksella puoluejohtajien sopimuksen mukaan ovat kuitenkin muuttaneet perusasetelmaa dramaattisesti. Keskustan kannattajien siirtyminen Niinistön taakse laajalla rintamalla on vaalien yllätyksiä. Vasemmiston ja SAK:n vastaisuus näyttää painavan enemmän keskustalaisten vaa´assa kuin hallitusyhteistyö SDP:n kanssa. Tämä on uutta Suomen politiikassa.

Vaaleihin tuli jopa ideologisen taistelun makua, kun Halosen ja Niinistön kannattajat jakautuvat kahteen kutakuinkin yhtä suureen ryhmään. Ideologinen raja ei ole kuitenkaan puhdaspiirteinen, kun vasemmistopuolueiden yhteiskannatus on vain noin 35 prosenttia ja Halosta tukee yli puolet gallupeihin vastanneista. Sukupuolella sen sijaan ei ole nyt ainakaan yhtä näkyvää painoarvoa kuin kuusi vuotta sitten, mutta se vaikuttaa yhä.