Barack Obaman on otettava kaikki irti alkaneesta demokraattien puoluekokouksesta, sillä hänen tiensä kohti Valkoista taloa on muuttunut mutkikkaaksi. Voittoon tarvitaan muutakin kuin puhetaitoa ja hurmauskykyä.
Pekingin olympiakisat ovat ohi, mutta neljän vuoden välein toistuva maailman seuratuin poliittinen maraton on vasta kääntymässä loppusuoralleen. Seuraavat kaksi viikkoa uutislähetykset täyttyvät Yhdysvaltain presidentinvaaleista, sillä molemmat suurpuolueet pitävät omat puoluekokouksensa.
Demokraattien spektaakkeli Denverissä on jo täydessä käynnissä. Se huipentuu torstaina, jolloin presidenttiehdokkaaksi virallisesti valittava Barack Obama pitää puheen kannattajilleen. Luvassa on vaikuttava ja tarkkaan suunniteltu poliittinen show, mutta demokraattien leirissä tunnelmat eivät ole niin katossa kuin olisi voinut kuvitella.
Kaikki ei ole mennyt Obaman suunnitelmien mukaan, sillä mielipidemittauksissa republikaanien John McCain on noussut rinnalle, joidenkin tulosten mukaan jo ohikin. Puoluekokoukset antavat vuorollaan molemmille nostetta, joten niiden vaikutuksella ei pitkälle pötkitä. Odotettavissa on siis raju vaalikamppailu, jossa kumpikin hakee kiihkeästi irtiottoa.
Obaman varapresidenttiehdokas kerrottiin viikonloppuna. Puolueen toiset supertähdet Hillary Clinton ja Al Gore eivät tulleet kyseeseen ja valinta osui Joseph Bideniin, ulkopolitiikassa kokeneeseen mieheen, jonka samalla toivotaan vetoavan valkoiseen keskiluokkaan.
Käänteisesti tämä kertoo, että Obaman kokemuksen puute on kampanjalle ongelma ja että sanoma ei ole purrut kaikkiin äänestäjäryhmiin.
Huoleen on täydet syyt, sillä kannatus ei nouse, vaikka harvoin on demokraattien vaalivoittoon näyttänyt olevan yhtä hyvät edellytykset.
Istuva presidentti George W. Bush on jo jopa historiallisen epäsuosittu, ja valtaosa amerikkalaisista sanoo maansa olevan väärällä uralla.
Tästä huolimatta näyttää täysin mahdolliselta, että myös seuraava presidentti on republikaani. McCain on onnistunut pitämään riittävää eroa Bushin ja itsensä välillä ja vetoaa laajoihin ryhmiin äänestäjäkunnasta.
Kohdakkoin on selvillä myös McCainin aisapari eli republikaanien varapresidenttiehdokas, ja kaikki kortit ovat pöydällä marraskuun vaaleja varten -- tai ainakin kaikki viralliset kortit. Molemmat kampanjat ovat todennäköisesti varanneet loppuhetkiä varten takataskuun jotain likaisten temppujen osastolta. Toisen ehdokkaan mustamaalaus on vähintään yhtä tärkeä osa vaalikampanjaa kuin oman ehdokkaan kehuminen.
Mutta tämän viikon ajan kaikki katseet kohdistuvat Barack Obamaan. Denveriin kokoontunut puolue ei ole kyllin yhtenäinen repivän esivaalikierroksen jälkeen. Ehdokas ei vetoa koko äänestäjäkuntaan, eikä Yhdysvaltain talouden ja ulkopolitiikan ilmiselviä vaikeuksia ole kyetty kääntämään vastaehdokkaan rasitteeksi.
Jos Obama aikoo vaalit voittaa, nämä suuret ongelmat pitäisi pitäisi ratkaista tai pyyhkiä maton alle. Siinä puoluekokous on avainasemassa -- mutta republikaanien vastaisku seuraa jo pian.
Loistavat puhelahjat ja viehätysvoima eivät ole kantaneet Obamaa tämän pidemmälle. Politiikan kannalta se voi olla hyväkin asia. Nyt nimittäin on pakko etsiä uutta suuntaa konkreettisten asioiden kautta. Bidenin nostaminen rinnalle varapresidenttiehdokkaaksi oli samalla myönnytys sille, että kokemuksella ja todistetulla asiaosaamisella uskotaan yhä olevan vaaleissa merkitystä.